Jatkoa sotapäiväkirjoille, Potomac-joelta Brandy Stationille
Tammikuun 20. 1863, marssimme läpi mudan ja sateen Potomac-joelle ja jäimme asemiin jokipenkereelle. Mainittakoon, että myöhemmin kyseinen episodi on tunnettu nimellä “Mud March”.
Palasimme leiriin 24. tammikuuta.
Huhtikuun 28. marssimme Fredericksburgn alapuolelle ja näimme Sedwicks:n Kuudennen Armeijan joen toisella puolella.
Toukokuun 1. marssimme joen yli kahluupaikan kautta lähelle Chancellorsvillen taloa
Toukokuun toisena päivänä autoimme ottamaan vangiksi 23. Georgialaisen rykmentin 480 miestä Jacksonin takimmaisesta vartiosta. Tuolloin Major General Sickles nousi pois hevosen selästä ja kätteli jokaista miestä kiittäen hyvin tehdystä työstä viimeisen kahdenkymmenenneljän tunnin aikana.
Toukokuun 4. komppania oli taas töissä ja 6. päivä ylitimme joen taas kerran.Tuolloin menetimme kolme miestä vangeiksi ja yksi haavoittui.
Kesäkuun 11. olimme Gettysburgin ulkopuolella.
Kesäkuun 12. olimme Rappahannock Stationilla.
Kesäkuun 17. marssimme Centrevilleen ja sen jälkeen 19. päivä Gum Springsiin.
Kesäkuun 26. ylitimme Potomacin Edward’s Ferryn kohdalta ja marsimme Point of Rocks’iin. Marssin pituus oli 32 mailia ja se oli taisteluvarusteisille miehille rankka.
Heinäkuun 1. olimme Gettysburgissa, jossa jouduimme koviin taisteluihin. Jokaisena päivänä koimme mieshukkaa. Yksi mies haavoittui ja neljä joutui vangiksi.
Heinäkuun 22. – 24. kävimme taisteluihin Mannassas Gap:ssä ja Wapping Heights:ssä.
Heinäkuun 26. olimme lähellä Warrentonia jäljelle jääneellä Warrentonin ja Culpeperin asuinalueella tehden vartiointipalvelusta lokakuun yhdeksänteen päivään asti. Tuolloin kapinalliset tekivät hyökkäyksen Fairfaxiin, jonne me palasimme ja jouduimme taisteluun vihollisen kanssa.
Lokakuun 13. olimme lähellä Little Auburnia, jossa koimme perin tuiman taistelun.
Marraskuun 7. johdatimme 3. Armeijan Kelley’s Fordiin ja järjestyimme asemiin joen penkereelle, kunnes 1. SharpShooters rykmentti ylitti joen. 1. rykmentti sai vangeiksi eversti G. Gleasonin ja hänen 20. Virginialaisen rykmentin, yhden lääkärin, yhden majurin, useita kapteeneja ja luutnantteja ja noin 500 sotilasta.
Marraskuun 8. kohtasimme kapinalliset jälleen Culpeperissa.
Marraskkun 26. ylitimme Rapidan joen ja kohtasimme vihollisen Locust Rove:ssa ja Mine Run:ssa.
Selvisimme taisteluista ilman mieshukkaa. Pian tuon jälkeen palasimme leiriimme lähelle Brandy Stationia.
Joulukuun 21. seitsemäntoista alkuperäisestä sadasta miehestä uudelleenvärväytyi veteraaneiksi. Kapteeni F.D. Sweetser vapautettiin palveluksesta ja S.F. Nortonista tuli kapteeni, John F. Law:sta First Lieutenant ja Thomas J. Tarbell:sta Second Lieutenant. Vuosi 1863 oli ollut kova rankkoine marsseineen ja verisine taisteluineen, vaikkakin omat menetyksemme jäivät vähäisiksi. Ainoastaan yksi mies oli kuollut ja hänkin tautiin. Kaksi haavoittui, kuusi joutui vangeiksi, viisitoista vapautettiin palveluksesta haavoittuneina ja vammautuneina ja neljä siirrettiin Invalid Corps-joukkoihin. Komppanian muonavahvuuteen jäi 64 upseeria ja sotilasta.
Vapaasti suomentanut 1st Lieutenant William H. Humpreyn muistiinpanoista
Oscar McKenzie
C.O.W.S #180
