Historiallinen leiri on aina tutustumisen arvoinen, olkoon kyseessä intiaaniteltta, viikinkileiri tai karjapaimenten kokoontuminen. Joitain sääntöjä ja tapoja on kuitenkin hyvä tietää.
Lähtiessä kyläilemään toiseen telttaan kannattaa ennustaa kauanko siellä aikoo aikaa viettää. Mikäli edessä saattaa olla pitkä istunto kannattaa mukaan varata omat tarpeet, tupakit, välipalat, juomat sun muut niin että ei heti tarvitse käydä isännän varastoilla ruikuttamassa. Hyviin tapoihin kuuluu myös tuliaiset, eli lähinnä sylillinen polttopuita, suomalaisittain joskus kahvia, intiaanitapaan tupakkaa ja suomalais/intiaani/länkkäritapaan viinaa. Lämmin välly kannattaa aina ottaa mukaan, kuten myös jonkinmoiset ruokailu- ja kahvitteluvälineet. Saattaahan isäntä tarjota kahvia tai syötävää, mikä onkin kohteliasta, ja kohteliasta on myös vastaanottaa tarjottu anti, isännällä kuitenkin harvoin riittää kaikille kuppeja, kippoja ja sorkkimia.
Mikäli asumuksen väki suhtautuu perodileikkiin vakavasti, ja pyrkivät pitämään leirinsä ja asunsa autenttisen oloisena, olisi vieraidenkin syytä tätä tavoitetta kunnioittaa. Mikäli kuitenkin olet pukeutunut pinkkiin tuulipukuun ja moonbuutseihin, niin tunnelman kannalta olisi kiva jos vieraat kietoisivat esim. huovan ympärilleen ja rätinpäähänsä. Sama tietenkin koskee esim. eväitä, olen nähnyt tilanteita jossa teltanasukit ovat valmistaneet ateriaa ”luonnollisista” raaka-aineista käyttäen perinteisiä menetelmiä ja työkaluja ja telttaan saapuneet vieraat ovat levitelleet koko nuotiopaikan täyteen vakuumipakkauksia, muoviastioita, pizzalaatikoita ja Koffin tölkkejä.
Asumuksen avoin ovi on aina kutsu tulla sisään, avonaisissa asumuksissa kuten laavuissa tulee tietenkin käyttää harkintaa. Mikäli ovi on suljettu, mutta mieli halajaa sisään, on oven ulkopuolella syytä suorittaa ”koputusrituaaleja”, Tipissä yleensä kalisutetaan ovipuita, teltan ulkopuolella pieni köhintä yleensä riittää…
Suljetusta ovesta on syytä kulkea vasta saatuaan selvän sisäänastumiskehoituksen, mikäli sellaista ei kuitenkaan kuulu, on todennäköistä että teltassa ei juuri nyt kaivata vierailijoita.
Mikäli asumuksen oven edessä on risu tai muu kalikka, tarkoittaa se ”Lukitusta”, eli telttaan ei juuri nyt kaivata vierailijoita, jopa teltan omien asukkaiden tulisi käyttää ovea harkiten… Saattaahan teltassa olla tekeillä jopa uusi COWS-harrastaja…
Asumukseen astuttaessa kyyristellään yleensä hetki ”eteisessä”, ja vasta kehotuksesta siirrytään Isännän tai Emännän osoittamalle paikalle tulien ääreen. Kunnon isäntä yleensä ohjaa vieraansa mukavalle paikalle jossa riittää huopia ja taljoja. Näitä saa ja tuleekin käyttää istuma-alustoina ja selänlämmittiminä, mutta likaisten kenkien kietominen niiden sekaan osoittaa jo melko huonoa tilannetajua.
Teltassa saa toki katsella ympärilleen, ja esillä olevia esineitä voi tutkiskella lähemminkin. Hyviin tapoihin kuitenkin kuuluu kysäistä ennen kuin tavaroihin kosketaan. Luonnollisesti laatikoissa, pusseissa yms. olevat tavarat eivät ole tarkoitettuja yleisön hypisteltäviksi, ja rasioiden yms. sisälle kurkistelu ei olekaan kovin sopivaa…
Aseiden näpistely onkin jo oma juttunsa. Toisten aseita ei tietenkään tulisi hypistellä luvatta, ja luvan saatuaan on syytä ensimmäisenä osoittaa piippu turvalliseen paikkaan, ja tarkistaa että ase ei ole ladattu. Vaikka olet aseen tarkastanut, ei sitä tulisi silti heilutella, tai sillä osoitella. Muuthan eivät tiedä että olet aseen tarkistanut. Tyhjien ampuminen aseella on no no! Ja muistathan myös varovaisuuden käsiteltäessä ruutia tai panoksia.
Teltassa nuotion lähinnä istuja on kuin saunassa kiukaan viereen parkkeeraaja; lieskojen laskiessa olisi tyylikästä kysyä ”Lisätäänkö löylyä?”
Isommat halonhakkuut hoidetaan yleensä asumuksen ulkopuolella, mutta pikkupilkkomista tehdään yleensä myös nuotion vierellä. Tällöin on syytä opetella turvallinen tekniikka jotta kaikki teltassa olijat eivät joudu lentävien kapuloiden ja kirveenterien ristituleen. Yleisimmin pilkkominen tehdään lyöden lappeellaan olevaa halkoa pituussuunnassa kirveellä samalla pitäen halon alapäästä kiinni, toinen vaihtoehto on kiilata halot halki esim. puun ja kirveenhamaran avulla.
Harrastajien suhtautuminen tupakointiin ja viinanjuontiin vaihtelee… Ennen kuin korkkaat tai pistät palamaan kannattaisi kysyä ”Sopiiko?. Samoin kyseisten tuotteiden jälkihoidon suhteen olisi tyylikästä kysäistä asukkaiden tapoja, ennen kuin viskaat tyhjät kaljatölkit nurkkiin tai tupakantumpit nuotioon.
Kun asukkaat selkeästi vetäytyvät yöpuulle on tietenkin hienovaraista ehdottaa myös omaa vetäytymistä. Mikäli isäntäväki kuitenkin kehottaa jäämään huolimatta omasta vetäytymisestään tarkoittaa se yleensä avointa kutsua bailata nuotiolla vaikka aamuun asti.
Yhteisteltassa nukuttaessa on myös syytä kunnioittaa muiden yksityisyyttä. Tuhansia vuosia on lapset siitetty, nenät kaivettu ja ilmavaivat hoidettu vaikka tupa on ollut täynnä muita kuorsaajia. Herätessä yöllä onkin hienovaraista vihjaista heräilystä muille mahdollisille valvojille ja touhuajille vaikkapa pienellä köhinällä… Näin säästytään monelta järkytykseltä.
Myös vaatteiden vaihto yms. toimet edellyttävät aika ajoin pientä nakuilua teltassa. Harvemmin kyseessä on kuitenkaan niin vaativa striptease esitys jotta muiden tulisi poistua, teltan takaosassa onkin ”näkymätön sovituskoppi” jossa tulisi voida suuremmitta tuijotuksitta fiksailla lannevaatetta, vaihtaa hametta, tai nyppiä satiaisia. Mikäli kyseiset toimenpiteet kuitenkin aiheuttavat läsnäolijoille fyysisen hengenvaaran haju- tai pieneliöhaitoillaan on kärpäsparven pöllyttäjän syytä hoitaa intiimihygieniansa ryteikössä (ja tuulen alapuolella)…
Tarpeet leireillessä tehdään metsään, ja säkkipimeyskään ei oikeuta kuseskeluun oviaukosta. Opettele siis polkusi kusipaikalle niin hyvin että selviät siitä säkkipimeässä, metrisessä lumihangessa ja kolmen promillen kännissä. Ja jos tahtoo kuseskella housuihinsa on long johnit syytä varustaa muovivaipoilla.
Koirat kuuluvat leiriin kuin leiriin, ja koirat ovat aina koiria… Järkevä leireilijä säilöökin kaikki ruokatavaransa pois koirien ja muiden elukoiden saatavilta. Siinä hommassa ei muovikassi riitä pitämään saalistavaa sakemannia poissa kinkulta, kunnon puulaatikko saattaa jo toimia. Tavaroiden ja ruoka-aineiden suojelu on aina oma hommansa kun luonnossa ollaan, ja siihen onkin syytä suhtautua vakavasti. Muiden eläimiä ei yleensä ole syytä ”kouluttaa” tai komentaa, mutta omasta omaisuudesta saa toki pitää huolta vaikka väkivalloin. Leirissä koirat ovat yleensä vapaan ja asettavat oman luonnollisen nokkimisjärjestyksensä. Kunnon tappajakoirat tulisi kuitenkin jättää kotiin, samoin kuin valuvat nartut (ellei niitä halua lisää)…
Mikäli ollaan yleisessä tapahtumassa missä vandalismin tai varkauden mahdollisuus on olemassa ei leiripaikkaa tulisi jättää vartiotta. Mikäli olet jäänyt viimeisenä leiriin on syytä odottaa tai huhuilla joku omasta jengistä paikalle vapauttamaan sinut ”vahtivuorosta”.
Leirin päätyttyä saattaisi isännästä olla kiva jos kaikki vieraat eivät hyppäisi ensimmäisenä autoonsa ja kaasuttaisi kohti lähintä huoltamonbaaria; vieraista käsistä saattaisi olla apua teltan purkamisessa ja pakkaamisessa, roskien keräilyssä ja leiripaikan siistimisessä.
Tervetuloa kylään!
