Amerikan sisällisodassa molemmilla osapuolilla oli käytössään tarkka-ampujajoukkoja. Pohjoisvaltioilla oli kaksi rykmenttiä, joista toisen rykmentin E-komppanian vaiheet ylöskirjoitti 1st Lieutenant William H. Humprey vuosilta 1861 – 1862.
Joukko-osaston nimi kokonaisuudessaan oli: Augur’s Brigade, King’s 1st Division, McDowell’s 1st Army Corps, Army of the Potomac, 2nd Regiment and Company E
United States Sharpshooters
Toinen Rykmentti
William H. Humprey
First Lieutenant, E-komppania
Vuodet 1861 – 1862 Sotapäiväkirjat Vermontista Fredericksburgiin
Toinen Vermontilainen tarkka-ampujakomppania, E-komppania, värvättiin Homer R. Stoughtonin toimesta. Värväys tapahtui West Randolphissa, Vermontissa. Ennen kuin yksikään mies voitiin hyväksyä, täytyi hänen läpäistä ampumakoe. Hyväksyttyyn tulokseen piti ampua kymmenen osumaa sadan jaardin matkalta viiden tuuman ympyrään. Ammunta suoritettiin 1859 Sharps-paperipatruunakiväärillä ampuen laukaukset mahdollisimman nopeasti.
Marraskuun 1. päivään 1861 mennessä sata upseeria ja miehistöön kuuluvaa oli koottu palvelukseen US joukkoihin. Upseereiksi tulivat Capt. Homer R. Stoughton, 1st Lietenant Frederick Spaulding ja 2nd Lietenant Henry M. Hall.
Marraskuun 21. komppania siirtyi Vermontista Washingtoniin, jossa se liittyi meidän rykmenttiimme ja nimeksi annettiin E-komppania, Toinen rykmentti, US Sharpshooters.
Leirimme oli koulutusleiri. Olimme siellä vuoden 1862 tammikuulle. Tuolloin palkkamme maksun suoritti ensi kertaa majuri Old, joka kääntyi komentajamme, eversti H.A.V. Postin puoleen ja sanoi: “Eversti, teillä on yksi asia, josta voitte olla ylpeä: teillä on rykmentti, jossa on lähes 800 miestä, ja jokainen mies on itse lukenut ja allekirjoittanut palkkakuittinsa. En usko, että tällaista on aiemmin tapahtunut maailman sotahistoriassa.”
Maaliskuun 18, 1862, me ylitimme Potomac joen Long Bridgen kohdalla Virginiassa ja liityimme Major-General McDowellin joukkoihin, jossa olimme 1. pataljoonassa, 1. divisioonassa ja 1. armeijakunnassa.
Huhtikuun 18. aloitimme marssin kohti Falmouthia, jonne saavuimme 19. päivän aamuna. Tuolloin E-komppania järjestyi asemiin valmistautuen ottamaan yhteen vihollisen kanssa ja ampui ensimmäiset laukaukset kapinallisjoukkoja kohti.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä olimme marssimassa kohti Richmondia, mutta meidät komennettiin Shenandoah Valleyhin. Jouduimme taisteluihin Mannassas Junctionissa. Salemin lähellä meitä kohtasi onnettomuus: 18 miestä oli haavoittunut ja osa heistä vakavasti. Sitten saimme käskyn palata Falmouthiin ja siellä meitä oli odottamassa lasti kaivattuja Sharps paperipatruunakivääreitä.
Heinäkuun 26. joukkomme teki tiedustelun Orange Court Houseen. Kahakoimme kahteen otteeseen kapinallisten kanssa Thorntonissa, Virginiassa. 8. elokuuta marssimme Slaughters Mountainiin. Siellä ajoimme vihollisen Rapidan joen taakse. 18. elokuuta turvasimme selustan Major-General Pope:n joukkojen Rappahannock joen ylitykselle.
21.–23. elokuuta kahakoimme pitkin joen penkkaa.
Elokuun 26. päivä etenimme nopeasti hyökäten Warrentonin kautta Bull Runiin, Jacksonin rebeleitten selustaan. Tuolloin saimme suuren määrän jälkijoukoista vangeiksi.
Elokuun 28. olimme taistelussa Gainsvillessa.
29.–30. elokuuta oli toinen Bull Runin taistelu. Tuolloin 29. elokuuta komppania menetti ensimmäisen miehen kaatuneena rintamalla.
Syyskuun 1. päivänä olimme linjassa Chantillyssa. syyskuuta ylitimme Potomac joen Long Bridgen kohdalta matkalla Antietamiin.
Syyskuun 8. ylitimme Potomac joen Long Bridgen kohdalta matkalla Antietamiin.
Syyskuun 14. hyökkäsimme South Mountainin yli ja kaappasimme kaksi haupitsia ja saimme useita vankeja. Pensaikon takana laskimme makaavan 27 rebeliä kaatuneina. He olivat kuuluneet 37. North Carolinan rykmenttiin.
Syyskuun 15. ja 16. saavutimme harhailevia jälkijoukkoja, jotka vangitsimme.
Syyskuun 17. saavuimme historiallisille Antietamin maissikentille ja autoimme täyttämään kuuluisan “verisen kujan”, Bloody Lanen. Se maksoi meille yhden kaatuneen ja kymmenen haavoittunutta. Kapteenimme ja neljä miestä joutuivat pois palveluksesta. Jäimme leiriin, koska meillä ei ollut tarpeeksi miehistöä palveluksessa, jotta olisimme kyenneet toimintaan.
Lokakuun 1. päivänä meillä oli kolmetoista taistelukuntoista miestä E-komppaniassa.
Lokakuun 17. meihin liittyi kolmekymmentä värväytynyttä ja kun samalla palasi palvelukseen jonkun verran aiemmin lievästi haavoittuneita ja sairastuneita, olimme jälleen täysilukuinen komppania.
Lokakuun 30. ylitimme Potomac joen Harpers Ferry’ssa.
Marraskuun 15. olimme leirissä lähellä Stonemans Switch’ia.
Joulukuun 12. ylitimme Rappahannockin matkalla Fredericksburgin taistelukentälle, jossa kaappasimme ratsuväen postipartion, sekä miehet, että hevoset. Itse menetimme yhden haavoittuneena.
Joulukuun 20. F. D. Sweetser ylennettiin kapteeniksi, S.F Northin sotilasarvoksi tuli 1st Lieutenant ja John F. Law on nyt 2nd Lieutenant.
Joulukuun 30. päivä liityimme SharpShootersien ensimmäiseen rykmenttiin, eversti Berdanin alaisuuteen.
1862 oli ollut kova vuosi E-komppanialle. Meillä oli ollut joukoissamme 145 upseeria ja miehistöön kuuluvaa. Kaksi kaatui taisteluissa, viisi kuoli tauteihin, 43 vapautettiin palveluksesta haavoittuneina ja vammautuneina, kuusi katosi, kolme siirrettiin Invalid Corps-joukkoihin ja yksi ylennettiin pois komppaniasta. 61 miestä oli mennyt, jättäen 48 upseeria ja miehistön jäsentä muodostamaan uuden komppanian perustan.
Vapaasti suomentanut 1st Lieutenant William H. Humpreyn muistiinpanoista
Oscar McKenzie
C.O.W.S #188
