COWSin jäsenten parissa löytyy tietotaitoa joka lähtöön korsetin ompelusta Winchester pura ja kokoa -luokan vaativiin asesepäntöihin. Jos ei nyt kaikilla niin ainakin joka toisella näyttää olevan itse tehtyjä varusteita, jotka ovat usein todella hienoja — eivät “omatekoisia” sanan säälivässä merkityksessä vaan käsityötä parhaimmillaan.
Monetkaan työt eivät edellytä varsinaista ammattitaitoa, vaan aivan tavallisella suomalaisella peruskätevyydellä pärjätään pitkälle.
Tarkoituksenani on rohkaista siskoja & veljiä ei pelkästään tekemään itse, vaan kertomaan Chroniclen välityksellä muillekin miten homma hoidetaan. Hyvänä esimerkkinä oli Bella Coolan taannoinen helmikirjontajuttu. Omasta puolestani yritän kertoa nahkatöistä sen mitä tiedän.
Nahka on cowboy-varusteissa perusmateriaali, mistä tehdään vyöt, kotelot, laukut, liivit, chapsit, takit ja vaikka vallan mitä. Tässä yhteydessä keskityn hiukan paksumpien nahkojen käsin ompeluun.
Mistä materiaalia?
Riippuu määrästä ja käyttötarkoituksesta. Liiveihin ja chapseihin sopivat erinomaisesti vaikkapa huonekalutehtaiden jämänahat, joita itse olen ostanut Kuhmoisten Kädentaitajista. Kohtuulliseen hintaan eli 6 euroa/pussi sain sieltä hyvän valikoiman noin millin paksuista nahkaa moneen käyttöön. Todennäköisesti niitä voi kysellä huonekalutehtailta suoraankin.
Jos ei hinnalla ole väliä helpointa on tietysti ostaa priimatavaraa nahkakauppiaalta, joita tosin ei ole mitenkään vilisemällä. Nahkakunta Helsingin Vallilassa myy vain kokonaisia vuotia ja kuulemma nihkeästi yksityishenkilöille, mutta ainahan voi ostaa yhdistyksemme tai serkkupojan tilitoimiston nimiin. ” Puolta parempi” on Bionahka Parolassa, josta saa myös vuodan puolikkaita. Nahan mittayksikkö on neliöjalka. Tilasin hiljattain kyseisestä liikkeestä puoli vuotaa n. 3 mm paksua luonnonväristä parkkinahkaa vöiden ja koteloiden raaka-aineeksi. Vuota oli leikattu pituussuunnassa kahtia, oli todella korkealaatuinen (kooltaan 18 neliöjalkaa) ja maksoi postikuluineen 108 euroa. Se on paljon verrattuna esim. yhteen valmiiseen revolverikoteloon, mutta vähän huomioon ottaen miten paljon kaikkea siitä voi askarrella. Kakkoslaatua olisi saanut himpun halvemmalla.
Jos haluaa nahanpalasen vain yhtä koteloa varten kannattaa kysellä suutarinliikkeistä. Neliöjalan hinta lienee vähittäismyynnissä vähän korkeampi, mutta eipä tarvitse investoida turhaan.
Mistä oppia?
Jos aloittaa aivan tyhjästä, vanha kunnon kirjasto on ensimmäinen paikka hankkia tietoa. Vantaan pääkirjastosta löysin useitakin nahkatyöoppaita jopa suomeksi. Vaikka kokemusta nahkatöistä olikin vuosikymmenien alalta, kirjoista löytyi monia hyviä vinkkejä. Myös nahkatyökursseja on Suomessa tarjolla, kysellä voi vaikka tuolta.
Mistä työkaluja?
Reikäpihdit eli “nahkapaska” on melkein ainoa nahkatyökalu, jota löytyy melkein mistä tahansa. Muita työkaluja myyviä liikkeitä on Suomessa tiedossani tasan kaksi.
Ensimmäinen on suutarinliike M. Väisänen, Vaasankatu 8, Helsinki. Puhelinnumero liikkeeseen on 09-753 4715. Kannattaa ensin soittaa etenkin jos tulee vähän kauempaa, sillä Väisänen pitää kunnon lounastauon joka päivä ja kertoi etenkin kesäisin tekevänsä vajaata viikkoa. Liikkeestä löytyy mm. nahkaa, naskaleita, neuloja (käsin ompeluun), solkia, niittejä, monipuolinen valikoima lankoja ja ties mitä kaikkea muuta, sillä liike on ollut paikallaan kauan ja tavaraa riittää.
Se toinen on myös COWSin linkeistä löytyvä Brisa, joka mainostaa itseään lähinnä puukon/veitsenosien toimittajana. Nettisivujen sisällysluettelosta löytyy sana “nahka-työkalut”, jonka takana on valtava valikoima kaikkia mahdollisia ja mahdottomia nahkatyökaluja. Hinnatkin näyttivät parin esimerkin valossa edullisemmilta kuin Väisäsellä. Sivuilta löytyy myös esim. vahalankaa ja Narviväriä, jota voinee luonnehtia “nahkapetsiksi”. Narvivärillä saadaan läpikuultava kaunis pinta, jossa kuitenkin on tallella nahan elävyys.
Parasta Brisan sivuissa on, että monen vehkeen kohdalla on lisäkuvia, joista selviää kyseisen työkalun käyttötapa ja -tarkoitus. Sivuilla on myös laajoja ja yksityiskohtaisia neuvoja esim. tupen teosta.
Helppo työkalujen hankintapaikka on myös melkein Suomessa, eli Ruotsissa toimiva Sjöld Detaljer verkkokauppa joka myy paitsi mopnipuoliset työkalut, myös tarveaineita.
Entäs kaavat?
Varmaan sellaisiakin on saatavissa, mutta ilmankin pärjätään. Revolverikotelon voi ommella aivan kirjaimellisesti revolverin päälle. Tässä vaiheessa lienee syytä ilmoittaa, että osaan neuvoa vain tämän yhden ainoan mallin tekemisessä. Malli ei ole oma keksintöni, vaan sovellutus valokuvista, elokuvista ja asekaupassa hiplaamistani koteloista. Tehdään siis “villin lännen” tyylinen revolverikotelo: malli, jossa kotelon takareuna jatkuu pitkänä kielekkeenä, tekee lenkin vyön ympäri ja kääntyy koko kote-on pituisena reiden ja kotelon väliin. Samaa mallia voidaan kantaa perinteiseen tapaan vyön yli ripustettuna tai buscadero-tyylillä vyön alareunan viilloksessa.
Ensin tarvitaan tietysti riittävän iso pala 3-4 milliä paksua nahkaa. Vähän ohuemmallakin pärjätään, mutta esim. 1-2 millin paksuisia nahkoja joudutaan laminoimaan. Mitat tarvittavaa nahanpalasta varten otetaan seuraavasti: pituus revolverin piipun suusta kahvan etureunaan kaksinkertaisena + 3-5 cm työvaraa, jota tarvitaan esim. reisiremmin kiinnittämistä varten. Leveyttä tarvitaan n. 30 cm/1 jalka, joten kahden neliöjalan palasta tulee kotelo Peacemakerille, jossa on 5 tuuman piippu.
Sitten ompelemaan
Noin, nyt meillä on 2:n neliöjalan pala tukevaa nahkaa, vahalankaa, naskali, kaksi riittävän isoa neulaa, terävä veitsi (esim. katkoteräveitsi) ja tukeva viivoitin, mielellään metallisellainen. Ensin ratkaistaan tietysti tuleeko kotelo vasemmalle vai oikealle. Sitten asetellaan revolveri nahan mutkaan niin, että tulevan taustanahan molemmille puolille jää mahdollisimman runsaat työvarat — tämä on tarpeellista etenkin mexican loop -tyyppistä koteloa tehtäessä.
Nyt voidaan huolellisten suunnittelujen jälkeen leikata varovasti nahasta pois se suunnilleen neljännes, joka ei missään tapauksessa tule koteloon mukaan. Leikkaa pois vain se osa mistä olet aivan varma; pienen palan voi aina poistaa helposti, mutta sitä on vaikea lisätä. Kotelon yläosa liipaisinkaaresta iskuriin on helpointa muotoilla tässä vaiheessa mukaan lukien syvennys liipaisinsormea varten.
Ompelu aloitetaan kotelon yläpäästä liipaisinkaaren yläpuolen kohdalta. Laitetaan vahalangan molempiin päihin neula, tehdään naskalilla (tai vaikka porakoneella!) huolellisesti kaksi ensimmäistä reikää esim. noin 5 mm päähän toisistaan ja ommel-laan ensimmäinen tikki. Vahalanka kestää tiukkaan vetämisen eikä luista. Ensimmäinen tikki kannattaa ommella kaksinkertaisena.
Koko ajan pidetään nahka mahdollisimman tiukalla aseen ympärillä ja jatketaan ompelua tikki kerrallaan. Liipaisinkaaren kohta on kaikkein tärkein, ase istuu kotelossa hyvin halutulla korkeudella kun tässä on riittävän huolellinen. Kun rullan kohta on ohitettu, loppu voidaan (aseesta riippuen) ommella lähes suoraan piipunsuuhun asti. Peacemakerini kotelon alaosa rullan jälkeen on aivan suora pötkö, Remington 1858 — kotelo kapenee tasaisesti liipaisinkaareen jälkeen. Aseet ovat niin eri muotoisia, ettei kumpikaan sovi kunnolla toisen koteloon!
Muotoilu ja viimeistely
Jos kaikki on käynyt hyvin, meillä on nyt revolveri tiukasti puolivalmiissa kotelossa. Lopullinen istuvuus saadaan kastelemalla nahka ensin läpimäräksi, sitten työnnetään varmuuden vuoksi kahteen ohueen muovipussiin laitettu revolveri koteloon niin syvälle kuin se menee. Sitten annetaan kotelon kuivua kaikessa rauhassa.
Kun nahka on kuivunut, kotelo on lähes valmis ja sopii revolveriin kuin mittojen mukaan tehty — mitä se tietysti onkin. Jäljellä on enää kotelon kiinnitys taustaläppään, ja ainakin kaksi kiinnitystapaa on valittavissa. Ensimmäinen on “mexican loop”, jossa taustaläppään tehdään kahdella viilloksella poikittaissuuntainen kieleke ja työnnetään kotelo sen läpi. Mieltymysten ja myös piipun pituuden mukaan “looppeja” voidaan tehdä useampia, omissa koteloissani on kolme.
Toinen vaihtoehto on kiinnittää kotelo vyötteellä, joka ujutetaan taustaläppään tehtyjen reikien läpi ja kiristetään sopivasti. Vyötteen päät voi vaikkapa sitoa taustaläpän reiden puolelle nahkanauhalla (jos haluaa perioodia) tai jollakin muulla – eihän se sieltä kenelläkään näy. Viimeisenä askarrellaan putoamisen estävä varmistusremmi ja ehkä myös reisiremmi, joiden kiinnitystapa selvinnee kuvista. Laiskuuttani olen ostanut suutarilta (Tikkurilasta Tuhattaiturilta) valmista siistiä nahkanauhaa.
Sitten on enää värjäys, ellei ole tullut hankittua valmiiksi sopivan väristä nahkaa. Omiin asenahkoihini olen käyttänyt Narviväriä ihan vain kastamalla rättiä suoraan pullosta ja hankaamalla nahkaan 2-3 kerrosta, paikoin enemmänkin. Vahingosta viisastuneena suosittelen käyttämään ohuita kumihanskoja. Narviväri ei lähde sormista muuten kuin kulumalla ja toiseen niveleen asti ruskeat sormet näyttävät… no, jokainen voi kuvitella itse.
Valmiin kotelon koristelu pakottamalla on jo toisen jutun aihe ja sen saa joku muu tehdä, sillä en tiedä aiheesta riittävästi. Periaatteessa nahka kastellaan ja sen jälkeen siihen voidaan lyödä/painella/piirtää mitä tahansa kuvioita. Helpoimmalla pääsee ostamalla vaikkapa sieltä Brisasta punsselisarjan, jolla saadaan yhdellä lyönnillä nahkaan erilaisia kuvioita.
Vähän koneompelusta
Tavallisella kotiompelukoneella voidaan hyvällä onnella ommella ohuempia nahkoja. Kaikki koneet eivät siihen ehkä pysty, mutta esimerkiksi perheemme 60-luvulla valmistettu Bernina suoriutuu hommasta tyydyttävästi. Nahan koneompelussa kannattaa ottaa huomioon ainakin tämmöisiä seikkoja:
- Nahka pyrkii venymään ommellessa. Vuota venyy aina toiseen suuntaan enemmän ja toiseen vähemmän. Reunoja kannattaa ohentaa ohennusveitsellä ennen ompelua, nyrkkisäännön mukaan sauma ei saisi olla sen paksumpi kuin yksinkertainen nahka. Venymisen voi estää myös esim. harsimalla tai liimaamalla.
- Mitä paksumpi lanka sitä paksumpi neula. Olen kokeillut tavallisia yleisompeluneuloja, nahkaneuloja ja ompelukonekorjaajan neuvosta myöskin farkkuneuloja, jotka näyttävätkin toimivan hyvin.
- Nahka on kirjaimellisesti nahkeaa eikä luista paininjalan alla kovin hyvin. Teflon-paininjalka parantaa luistoa ja rullapaininjalka vielä enemmän.
Grizzly Ben
