Natural Form – naisten vaatetus n. 1876 – 1882

by Patricia Wolf

Johdannoksi

1800 -luvun loppupuolen viktoriaaninen muoti jaetaan kolmeen osaan: First Bustle n. 1860-1875, Natural Form ja Second Bustle n. 1883-1889, jonka jälkeen Edvardian n. 1890 alkaen. Itse olen perehtynyt parhaiten niistä keskimmäiseen ja tärkein lähteeni on ollut kaksiosainen kirja “Fashions of the Gilded Age” volume 1 + 2 by Frances Grimble. Kirjat sisältävät alkuperäisiä kaavoja ja ohjeita 1877-1883 ilmestyneistä naistenlehdistä. Kirjassa on esitelty aikakaudelle tyypilliset vaatteet, asusteet, korut, kampaukset ja hiukan myös tapakulttuuria. Tuohon aikaan muoti oli hyvin kansainvälistä ja muoti Euroopassa ja Amerikassa kulkivat samaan tahtiin. Useimmat naiset tuskin välittivät muodista enemmän kuin käytännöllisyydestä mutta perinteen mukaan naiset pukeutuivat aina hameeseen.

Monta kerrosta

Aikakauden nainen pukeutui sään ja tilanteen mukaan sekä tietenkin perheen varallisuuden rajoissa, mutta pääsääntöisesti pukeutumiseen kuuluivat seuraavat kerrokset: Ihoa vasten villainen tai flanellinen liivi kylmänä vuodenaikana, pitkä aluspaita ja alushousut jotka olivat samaan vyötärönauhaan kiinnitetty lahjepari (tai näiden kombinaatio, eräänlainen alushaalari). Alusvaatteiden päälle kiristettiin korsetti. Korsetin suojaksi puettiin lyhyempi aluspaita ja alushame. Alushameen päälle tarvittaessa turnyyri tai jäykästä puuvillasta laskostettu “rimpsuhame” jonka tehtävänä oli luoda perusta täyteläiselle hameen linjalle. Alusvaatteet olivat usein hyvin istuvia ja ne oli syytä asetella vyötäröltä hiukan limittäin ettei vartalon kapeimpaan kohtaan tulisi liikaa kangasta pilaamaan haluttua hoikkaa ja naisellista vyötäröä.

Alusvaatteiden päälle oli puettavissa kolme erilaista yhdistelmää. Ensinnäkin Bodice, eli vartalonmyötäinen paita tai takki, hame ja päällyshame. Paita oli usein helmallinen ja niin istuvaksi ommeltu että se oli kuin panssari korsetin kanssa. Varsinainen hame oli yksinkertainen ja halvemmasta kestävästä ja pestävästä materiaalista, neljästä kuuteen kaitaleesta ommeltu. Edestä ja sivulta istuva ja takaa runsaaksi laskostettu. Koristeltu oli vain se osa joka päällyshameen alta jäi näkyviin. Päällyshame teki varsinaisen puvun. Se oli runsaasti laskosteltu ja taitavasti taiteltu. Usein käytettiin nappeja ja kangaskaistaleita tai nauhoja joilla hame kasattiin käyttöön ja saatettiin purkaa pesua ja silittämistä varten. Toinen vaihtoehto oli prinsessapuku joka oli linjaltaan yksinkertaisempi ja koostui niskasta helmaan ylettyvistä paloista samaa kangasta. Suosittu etenkin yksinkertaisempana kotipukuna tai arkisena takkina ulkona. Prinsessapuvun hohdokkuus piilee käyttäjänsä vartalon muotoon leikatuissa linjoissa. Saman kaavan mukaa periaatteessa tehtiin aluspaita, päällysmekko ja takki. Kolmas erilainen vaihtoehto oli hame ja poloneesi, jossa paita ja päällyshame yhdistyivät. Toisinaan poloneesi oli kuin lyhyt prinsessapuku, useimmiten paita johon oli kiinnitetty päällyshame kuten 1700 -luvulla jolloin muodissa oli suorakaiteen muotoinen kaula-aukko ja kyynärpituiset hihat rimpsutetuin hihansuin.

Puku joka tilanteeseen

Erilaisiin tilaisuuksiin oli omanlaisensa pukuvaatimukset. Oli päiväpuku, kärrypuku, matkustuspuku, erilaiset puvut kirkkoon, sosiaalisiin tapaamisiin, päivällisille ja kotonakin oli oltava asiallisesti pukeutunut satunnaisten kävijöiden varalta. Päiväpuvussa kuului olla korkea kaulus, pitkät hihat (kesällä sallittiin lyhyetkin), iltapuku sai olla avonaisempi. Tapahtuman muodollisuus määräsi paljonko puku sai paljastaa. Vain hienostuneimmissa yksityistilaisuuksissa kuten tanssiaiset vaadittiin avonainen kaulalinja, lyhyet hihat ja mieluiten vielä nyörikiinnitys selkäpuolella.

Matkapuku kuului olla käytännöllinen ja suojaava kuten myös urheilupuku. Esimerkiksi ratsastuspuku kuului olla yksinkertainen ilman koristuksia, mutta tietenkin myös kauniisti leikattu ja taitavasti ommeltu. Ratsastushame oli niin suuri että sen alle mahtui kävelyhame jonka päältä suojaava ratsastushame riisuttiin jos välillä noustiin ratsailta. Hameen alla kuului olla myös housut onnettomuuden varalta.

Kirkkoon kuului olla vaatimaton tumma puku, luonnollisesti mahdollisimman peittävä. Hääpuvun piti olla niin hieno kuin morsiamen perheellä oli varaa ja siksi hääpuku tehtiin niin että sitä pystyttiin pitämään myös häiden jälkeen juhlapukuna kunhan siitä ensin purettiin häissä vaadittava korkeampi kaulus. Kaulukset ja hihat olivat muutenkin usein muunneltavissa että samaa pukua voitiin käyttää eri tilaisuuksissa.

Erilaisiin tilaisuuksiin ja säihin sopivia ulkovaatteita kuului myös olla useita. Paidan ja takin raja oli usein häilyvä. Päällystakissa oli usein hartioiden päällä pieni viittakaulus (pelerine), etenkin matkatakissa ja sadetakissa. Aikakaudelle tyypillinen vaate oli dolman, viitta jossa oli ikään kuin puolittaiset hihat. Toisinaan viittaa käytettiin enemmän koristeeksi kuin suojaksi.

Koska vaatteet tehtiin mittatilaustyönä oli materiaalien oltava ensiluokkaisia. Vaatteiden oli kestettävä jatkuvaa käyttöä ja muodin muutosten vuoksi samaa vaatetta oli pystyttävä koristelemaan uusimman tyylin mukaisesti. Kankaat olivat hyvin kalliita ja vaatteet kirjaimellisesti kulutettiin puhki. Siksi oli äärimmäisen tärkeää suunnitella karderoopinsa niin että jokaiseen tilaisuuteen pystyi tekemään uudennäköisen yhdistelmän käyttäen kaikissa vaatekappaleissa toisiinsa sopivia värejä ja kuoseja.

Värit

Musta oli suosittu väri sekä päiväpukuihin että ulkovaatteisiin. Se sopi lähes kaikille ja kaikkien värien kanssa ja soveltui melkein kaikkiin tilaisuuksiin. Suosittuja olivat myös maan värit: ruskea, oliivin vihreä, okra, vaalea harmaa, jotkin vaalean tai tumman sinisen sävyt ja jotkin punaiset. Iltapukujen väri kuului olla vaaleampi: norsunluu, pastellivärit kuten haalea vihreä, kalpea sininen ja pinkki, muutama tummempi keltainen tai ruskea sävy kuten kananpojankeltainen, vanha kulta ja pronssi – mutta tietysti myös musta.

Puvuissa oli usein kahta tai useampaa erilaista kangasta joiden kuviointi ja/tai väri olivat saman värin eri sävyjä tai selkeästi kontrastivärejä. Usein käytettiin irrotettavia kauluksia ja kalvosimia joita saattoi olla monta settiä. Muodikasta oli pitää vyötä josta killui esineitä kuten rokokoo aikaan.

Morsiamen vaatekaappi

Tyttöjen naimisiinmeno saattoi olla melkoinen ponnistus perheelle. Morsiuspuvun kuului olla kokonaan valkoinen päästä varpaisiin (paitsi jos leski meni uudelleen naimisiin) Korkeat kaulukset ja pitkät hihat sekä pitkä täyteläinen huntu. Koruiksi kelpasivat tilaisuuteen vain timantit tai helmet. Kukkien oli oltava valkoisia, oikeita tai keinotekoisia. Morsiamen matkapuku oli myös oltava hienompi kuin normaali matkapuku, toisinaan se toimi itse hääpukuna pienissä yksityisissä häissä joista morsian lähti suoraan matkalle uuteen kotiinsa. Naimisiin mentäessä vaatekaapista kuului löytyä aamupuku, kävelypuku, matkapuku, iltapuku, vaunupuku, sadepuku, vierailupuku ja tietysti se morsiuspuku.

Ladies’ and Gentlemen’s Etiquette 1877 mukaan morsiamella on oltava uutta elämäänsä varten valmiina
4 korsettia (valkoinen brodeerattu, värillinen lähinnä matkustamiseen ja 2 arkikäyttöön)
12 aluspaitaa (puolet hienosti koristeltuja, puolet arkisempia)
12 alushousuja (muodostaen paitojen kanssa parit koristeiden ja viimeistelyjen suhteen)
6 korsetinpäällistä joista puolet hienosti viimeisteltyjä
12 hametta joista puolet koristeltuja
6 flanellihametta joista kolme brodeerattuja
2 Balmoral hametta, toinen hieno ja toinen yksinkertaisempi
12 yöpukua joista puolet upeasti koristeltuja
4 valkoista aamutakkia, puolet flanellisia
2 löysää hienoa kaapua chintz tai cashmir
6 settiä kauluksia ja kalvosimia aamukäyttöön
6 settiä kauluksia ja kalvosimia jotka pitsiä tai brodeerattuja
12 tavallista, 12 hienoa ja 6 pitsi/brodeerattuja nenäliinoja
kävelykengät, säärystimet, tossut
12 paria hanskoja: nahkaisia 2 paria valkoisia, vaaleita, tummia, samoin kankaisia

Lähde:
http://www.lavoltapress.com/Gilded-page1.htm
http://www.lavoltapress.com/Gilded-page2.htm