OLENKO HISTORIAHARRASTAJA?
Jos olet näin kysynyt itseltäsi niin luultavasti olet. Historiaharrastaja on nimenomaan historiasta harrastuksena kiinnostunut henkilö, ei sen enempää, eikä vähempää. Ja historiaahan voi harrastaa vaikka lueskelemalla Kalevalaa tai katsomalla telkkarin laatudokumentteja. Mutta mikäli kirjat ja leffat eivät riitä kiinnostustasi täyttämään, vaan alat valmistaa johonkin historian ajanjaksoon ja kulttuuriin liittyviä esineitä ja jopa käytät niitä leikkiessäsi tuota mielenkiintosi kohdetta on aika etsiä lisää termejä itseäsi kuvaamaan.
HISTORIAN ELÄVÖITTÄJÄT
Historialliset uudelleenluomisharrasteet jaetaan englanninkielisessä kulttuurissa yleensä kahteen lähekkäiseen ryhmään Living History ja Historical Re-enacting.
Living History (elävä historia, historian elävöittäminen) harrasltuksella tarkoitetaan nimenomaan yleisölle suunnattuja historiaa esitteleviä näytöksiä tai esim. museoiden yhteydessä olevia uudelleen luotuja historiallisia ympäristöjä ja tapahtumia.
Historical Re-enacting (uudelleennäytteleminen, -luominen) sitä vastoin on yleensä harrastajien pyrkimystä luoda uudelleen jotain tiettyä aikakautta, kulttuuria tai tapahtumaa ihan vain omaksi ilokseen. Sinällään hauskaa, että termien luulisi olevan juuri toisinpäin, eikös tuo uudelleen näytteleminen kuulostakin esitykseltä? Onneksi meillä Suomessa puhutaan yleensä vain historian elävöittämisestä, oli meillä hämmentynyttä yleisöä tai ei.
AMERIKAN HISTORIAN ELÄVÖITTÄMINEN
Luultavasti maailmalta löytyy tulimaaharrastajia ja eskimodiggareitakin, mutta jotta emme menisi täysin sekaisin unohdetaan muu Amerikka ja keskitytään tunnetumpaan Amerikkaan, eli Amerikan Yhdysvaltojen historiaan ja sen suurimpiin harrastajaryhmiin. Näille ryhmille on todella kinkkistä keksiä yleisnimikettä, joskus on yritelty Rajaseutuharrastusta (Frontier) tai Villin Lännen (Wild West) harrastamista, mutta eiväthän nämä tietenkään kaikkea sisällään pidä.
Pohjois-Amerikan historian elävöittämisharrastajat voidaan karkeasti jakaa neljään isoon ryhmään: Buckskinners, Intiaaniharrastajat, Cowboy-harrastajat ja eri sotien harrastajat. Nämäkin termit ovat melkoisen harhaanjohtavia ja ylimalkaisia, joten lienee syytä hieman vilkaista niiden sisään.
Buckskinners
Buckskinner nimitys juontaa juurensa heidän käyttämistään peurannahkavaatteista (Buck = peurauros, skin = nahka). Buckskinner-harrasteen katsotaan alkaneen 1930-luvulla järjestetyistä suustaladattavilla mustaruutiaseilla käydyistä kilpailuista, joissa osanottajat pukeutuivat “ajan henkeen”. Sittemmin nimike suuntautui tarkoittamaan harrastajaa joka uudelleen elävöittää 1840-lukua edeltävää turkismetsästäjäkautta. Buckskinner nimikettä on koetettu laajentaa ja rajata ja matkan varrella siitä onkin muodostunut melkoinen hämmennyksen aiheuttaja. Luultavasti järkevintä olisi käyttää Buckskinner -nimitystä kaikista historianelävöittäjistä, joiden harrastuksessa on suuri paino itse tehdyillä
vaatteilla, tavaroilla ja taidoilla. Buckskinner järjestöistä on erkaantunut monia ryhmiä ja harrasteita, ja onkin selkeintä katsoa näitä erillisinä.
Muzzleloaders
Osa Buckskinner -harrastajista kutsuu itseään mieluiten Muzzleloadereiksi, (suustaladattava ase) eli mustaruutiampujiksi, painottaen näin aseiden ja ampumisen merkitystä harrasteissaan.
Longhunters
Melkoisen suuri osa Buckskinnereistä harrastaa itärannikon (Eastern) historiaa, ja näin ollen myös selkeästi varhaisempaa 1600-1700 lukujen aikakautta. Yleisimmin heitä kaikkia kutsutaan Longhuntereiksi, vaikkakin alkujaan termillä käsitettiin lähinnä 1700-luvun loppupuolella pitkiä metsästysreissuja tehneitä ammattimetsästäjiä. Järkevämpää olisikin puhua eri aikakausien harrastajista myös heidän rooliensa kautta. Esikuvina varhaiselle, Ranskan ja Englannin välisen sodan (French and Indian War) ja sitä edeltävän ajan harrastajille toimivat Ranskalaissotilaat, Englannin punatakit, itärannikon intiaanit, Ranskalaiset turkispyytäjät (Voyager) ja tietty Rodgers Rangers -sissiryhmä. Amerikan muodostumisen aikakauteen 1700-luvun loppuun sijoittuu englantilaisten sotilaiden vastavoimaksi Yhdysvaltojen nostoväki, sekä tietysti Longhunterit.
Trappers
Toki ranskalaiset turkispyytäjät, Voyagerit ja tutkimusmatkaajatkin innostavat historiaharrastajia, mutta varsinainen turkispyynnin kulta-aika osuu 1800luvun alkuvuosikymmenille, ja reilusti Missisipistä länteen. Tämä läntinen turkispyynnin ajanjakso onkin useimpien Free-Trapper ja Mountain Men -harrastajien kiinnostuksen kohteena.
Mountain Men
Vaikka 1820-40 lukujen turkispyytäjiä nimitettiinkin vuorten miehiksi, niin nykyään osa harrastajista haluaa nähdä Mountain Man -termin laajempana kuin turkispyytäjänä. Joukkoon mahtuu tutkimusmatkaajia, tutkijoita, taiteilijoita, ja kaikenmoisia onnenonkijoita.
TURKISPYYNTIKAUDEN JÄLKEISET ROOLIT
Turkispyyntikauden ja sisällisodan sekä Cowboy-ajan väliin mahtuu iso joukko mielenkiintoisia pienempiä minikulttuurejaan. Forty-Niners -nimikkeellä käsitettiin vuoden –49 kultarynnäkön väkeä, mutta monet kullankaivuun harrastajat viittaavat sillä myös muihin ryntäyksiin. Buffalohunters eli biisoninmetsästäjät ovat iso ryhmä, joka jo sivuaa melkoisesti Cowboy -harrasteita. Teiden, rautateiden ja postilinjojen rakentaminen luo aivanoman kulttuurimaisemansa. Ja sitten on tietenkin se perusjulli, siirtolainen tai uudisraivaaja, maanviljelijä tai vaikka mormonisaarnaaja.
Intiaaniharrastajat
Intiaaniharrastajat jakautuvat eritoten kulttuurialueittain, mutta myös ajallisesti. 1600-1700 lukujen itäiset intiaaniheimot ovat ensimmäinen suuri intiaaniharrastuksen kohde, ja se toinen on tietenkin 1800-luvun tasankointiaanit. Näiden klassikoiden lisäksi löytyy runsaasti innokkaita Apassi-, Seminole–, ja suurten järvien intiaanien harrastajia, sekä loputon määrä pieniä harrastajaryhmiä tai yksittäisiä harrastajia jotka ovat jääneet koukkuun johonkin hieman epätavallisempaan heimoon tai aikakauteen.
Tunnetuin ja suurin harrastajaryhmä tasankointiaaneja harrastavat, jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään, varhaisiin ja myöhäisiin. Melkoinen joukko harrastajia pyrkii luomaan uudelleen 1830-luvun intiaanikulttuuria, se kun on ensimmäinen vaihe, josta meillä on jotain kunnollista tietoa, kiitos tutkimusmatkailijoiden ja taiteilijoiden. Myöhäisempi vaihe sijoittuu 1860-80 luvuille, niihin viimeisiin suuriin intiaanisotiin.
Cowboy-harrastajat
Eritoten Cowboy Action Shooting -harrasteen myötä Cowboy -harrasteet ovat päässeet uuteen kukoistukseen. On kuitenkin melko hölmöä kutsua kaikkia näitä harrasteita Cowboy -harrasteeksi, pikemminkin lehmipojat ovat vain yksi ryhmä kaikista sisällissodan jälkeisistä rooleista. Tähän 1800-luvun loppupuolen jaksoon mahtuu paitsi asesankareita, rosvoja ja sheriffejä, myös porvarillisia kaupunkilaisammatteja, sotilaita, tiedustelijoita, tulkkeja, maanmittareita ja edelleen niitä perusjulleja, omaa onneaan karuilla mailla tavoittelevia siirtolaisia, maanviljelijöitä ja karjankasvattajia.
Sotaharrastajat
Aivan omana lajityyppinään voitaneen pitää erityisiä sotaharrastajia. Sisällissota on tietenkin se suurin harraste näistä kaikista, mutta erityisesti 1700-luvun lukuisat sodat, 1812-sota ja Meksikon sodatovat luoneet omat harrastajakuntansa. Sotaharrastaja hieman poikkeaa muista elävöittämisharrastajista siinä, että he monesti pyrkivät luomaan uudelleen yksittäisen tapahtuman, yhden taistelun, eivätkä välttämättä kokonaista aikakautta kuten monet muut. Sotaharrastajat myös useimmiten järjestäytyvät “armeijoittain”.
Musiikinharrastajat
Kaiken tämän lisäksi ovat tietysti musiikinharrastajat. He ylläpitävät “suullista traditiota” opiskellen vanhoja sävelmiä ja perehtyvät niiden soittamiseen ajanmukaisella tyylillä ja taidolla.
Niin tai näin.
Lopuksi on syytä esitellä viime vuosien muotitermi periodi. Mikä tahansa aikakausi on oma ajanjaksonsa, periodinsa ja kaikki edellä mainitut ryhmät ovatkin näin ollen periodiharrastajia. Tämähän on kaikki “Periootia, Perkule”!
—Injun Charlie
