Mitä on old time -musiikki?

by Weasel

Rootsinpyhtäähän liittyen on toivottu tietoa periodimusiikista, joten koostin muutaman linkin konkreettisempia esimerkkejä ja historiallista tietoa.

Hyvää seikkaperäistä tarinaa Amerikassa harrastetun kansanmusiikin vanhimmasta päästä löytyy osoitteessa: www.lewis-clark.org

Sivulla www.cruzatte.com löytyy autenttista historianelävöittämismusiikkia vanhan lännen malliin oikein musiikkiesimerkein (mainio levy muuten).

1800-luvulle tultaessa siirtolaisten tuontitavarana tulleista musiikintyyleistä on vuosien saatossa kehittynyt monenmoista Amerikassa muotoaan muuttanutta tyylilajia. Monien kuten esim. cajunin suurempi suosio on rajoittunut vain tietyille alueille. Kelttiläistyyppinen Pohjois-Eurooppalainen musiikkiperinne on historiallisista syistä vaikuttanut laajimmin josta on aikojen saatossa kehittynyt vuosisadan vaihteessa yleisesti old-time -musiikiksi kutsuttu perinne ja siitä edelleen bluegrass. Tähän kelttiläiseen kollektiivisen ryhmän reuna-alueisiin jotkut laskevat muuten osittain myös suomalaisenkin kansanmusiikin.

Wikipedian määritelmän mukaan:
Old-time music, a traditional style of American music, has roots in Irish, Scottish and African folk music. Practitioners play it with stringed instruments such as the bass, guitar, mandolin, banjo, and fiddle (violin).

Old-time music is traditionally played at dances, and is considered to be dance music. This contrasts with bluegrass music. Bluegrass music developed from old-time music, shares the same song list and instruments, but is more oriented toward solo performance than is old-time music.

Wikipedia sanoo bluegrassista:
Bluegrass music is a form of American roots music with its own roots in the English, Irish traditional music and Scottish traditional music of immigrants from the British Isles (particularly the Scotch-Irish immigrants of Appalachia), as well as the music of African-American slaves.

Cruzatte -linkin musiikkiesimerkit lienevät niin lähellä alkuperäistä 1700-1800-luvun soundia kuin tänä päivänä on suullista perinnettä mahdollista toisintaa. Old-time musiikkiperinteenä yleisesti tunnettu 1900-luvun alussa savikiekoille tallennettu perinne ei Cruzatten ajoista ole liiemmin muuttunut. Lähinnä soittimia on viulun ja lusikoiden rinnalle tullut lisää, ensimmäisinä jo vanhastaan banjo ja huuliharppu, sittemmin kitara ja pystybasso, alueesta riippuen haitariakin ym. on nähty, mutta yleisempiä ovat olleet soittimet joita on voinut helposti kantaa mukana. Englanninkieli on aikojen saatossa tullut vallitsevammaksi ja mm. Cruzatten ajan ranskankieliset laulut kääntyneet englanniksi tai jääneet pois repertuaarista.

Edelleen elossa olevat nykytyylit eivät ole perussoundiltaan kovasti muuttuneet, mutta äänilevytuotannon käynnistyessä “konsertinomaisempi” käyttäytyminen toi musiikkiin oman lisänsä solistiroolien voimistuessa ja muotoillessa siitä bluegrassin joka alkaa pikkuhiljaa erkaantua old-time musiikista omaksi lajityypikseen 1930 luvun tienoilla, mutta virallisesti nimettiin bluegrassiksi vasta 1950-luvulla johon asti se tunnettiin old-time musiikin osana. Old-time musiikin ja varhaisen bluegrassin määräävä ero onkin lähinnä oikeastaan solistiroolit sekä kirkoissa yleistynyt gospel-lauluperinteen vaikutus harmonialaulun yleistymiseen.

Varhainen bluegrass (eli siis vanhastaan nimellä old-time) ei asiaa tuntemattomalle nykykuuntelijalle paljolti erotu muusta old-time musiikista, mutta 60-luvun folk-boomin jälkeinen bluegrass kuulostaa mm. uudemman äänitystekniikan ja varsinkin parempien soittimien ansiosta teknisesti huomattavasti “sofistikoituneemmalta” vaikka muuta eroa ei ikiaikaisiin lauluihin välttämättä juuri olisi. Yhä suosittuna tyylinä nyky-bluegrass ei tietysti ole lakannut kehittymästä edelleen ja joskus se on myös popularisoitunut kauemmas juurlitaan samaa reittiä kuin varhainen country-musiikki, mutta useimmiten se on säilyttänyt (myös kiihkoileviin mittoihin yltävän) yhteytensä akustisiin juuriin.

Sen sijaan ns. country-musiikki joka old-time musiikista myös alunperin ponnistaa on tyystin kadottanut yhteytensä siirtolaisten musiikkiin jo melko alkuvaiheessa. Monille järkyttävänä tietona saattaa tulla se, että suomalainen pelimannimusiikkikin olisi peräti “autenttisempaa” periodimusiikkia kuin varhainen Jimmie Rodgers tai Hank Williams.

*Hyviä nettiradioasemia: *
BluegrassCountry vanhaa ja uutta bluegrassia
Sugar In The Gourd vanhaa ja uutta old-time musiikkia

Lisää tietoa old-time ja bluegrass-musiikista ja harrastajista osoitteessa www.bluegrass.fi