68 results for historia

Vasta-alkajan ohjeet historialliseen leireilyyn

Tällä sivulla käsitellään hieman historialliseen leireilyyn tarvittavia varusteita historianelävöitystarkoituksissa vanhan Amerikan malliin. Tämä kirjoitus käyköön aloittelijalle opastukseksi kuinka päästä mukaan harrastukseen, eikä se yritä olla millään muotoa täydellinen kuvaus historiallisista leirivarusteista. Intiaanien leirejä tässä kirjoitukessa ei käsitellä, vaikka Tipi mainitaankin. Monet tässä esitetyistä tavaroista sopivat varhaisempaankin aikaan ja sopivat yhtä lailla buckskinner-elävöittämiseen. Jos 1800-luvun alkupuolen ja varhaisemman ajan selviytymistaidot kiinnostavat , hanki itsellesi esim. kahdeksan osainen The Book of Buckskinning -kirjasarja, jossa kerrotaan kaikesta tarkemmin yksityiskohtia myöten, tai katso lisää esim. näistä videoista.

Jos et ole aiemmin kokeillut leiriytymistä “historiallisesti”, saattaa mielesi vallata pelko, etteivät vanhanaikaiset varusteet voi riittää luonnonvoimien armoilla pärjäämiseen. Huoli on turha. Perinteisillä välineillä ja materiaaleilla on ihminen pärjännyt luonnossa tuhansia vuosia, eivätkä ne ole yhtään huonompia kuin modernit tekniset varusteet, monella tapaa jopa parempia.

Vuoden ajasta riippuen luonnossa tulee jossain vaiheessa liian kuuma, liian kylmä tai sataa. Kun siihen on varautunut oikealla vaatetuksella ja varustuksella pärjää yhtä hyvin, kuin entisaikojen ihmisetkin. Saatat jopa yllättyä, että se voi olla jopa paljon mukavampaa kuin moderneilla välineillä.

Mikä ei sovi leiriin

Historialeirissä kaikki mikä ei ole ajanmukaista, on syytä pitää poissa näkyvistä. Yleisohje on, että mikäli telttasi ovi on kiinni, sisällä saa olla mitä vaan. Ei silti ole korrektia, että teltasta sisään ja ulos kulkiessa teltassa olevat modernit välineet näkyvät ulos. Tee parhaasi ja pidä modernit varusteet piilossa. Näkyvillä ollessa ne on peitettävä canvaspressulla, kangassäkeillä, huovilla, tms.

Vaatteissa ja varusteissa ajanmukaisia materiaaleja ovat villa, pellava, puuvilla, nahka ja puu, eli ylipäätään kaikki luonnonmateriaalit. Ei kannata tuoda leiriin keinokuituja missään muodossa ja pukeudu ainoastaan luonnonmateriaaleihin. Keinokuidut syttyvät herkästi kipinästä.

Kaikkien historianelävöittäjille vaatteita myyvien kauppojen vaatteet eivät ole leirikelpoisia. Jätä hankkimatta kaikki nailonit, polyesterit, ym. materiaalit ja pysyttäydy nahassa, villassa, pellavassa ja puuvillassa.

Mikään ei estä pitämästä historiallisen asun alla moderneja materiaaleja, mutta perinteisten vaatteiden toimivuus riippuu yhtälailla oikeiden materiaalien yhdistämisestä. Miellyttävällä ilmalla mikä vaan toimii, mutta kuumalla, kylmällä, tai märällä kelillä ei enää välttämättä.

Pellava hengittää ja kuivuu nopeasti, villa hengittää ja tuntuu aina kuivalta, puuvilla kastuessaan ei kuivu päällä pidettynä ikinä, eikä kuivu sateisella kelillä nuotion ääressäkään millään. Siksi ohje: alle pellavaa, päälle villaa on aina toimiva yhdistelmä niin kuumalla, kylmällä, kuin märälläkin kelillä. Tämä on todettu myös käytännössä niin leirissä, taisteluelävöityksissä, kuin useamman päivän vaelluksillakin!

Moderneja telttoja on mahdoton naamioida historiallisiksi, joten turha edes vaivautua.

Mitä tarvitset leiriin osallistumiseen

Hyvä teltta/sateen suoja, maasta nousevan kylmän sekä kosteuden eristävä makuualusta, ja riittävästi huopia tai turkiksia, sekä toimiva pukeutuminen pelastavat kuumalta, kylmältä ja märältä. Yöllä lämpimänä ja kuivana pysyminen ei vaadi kaminaa eikä nuotion ylläpitoa, kun tässä kuvatut asiat ovat kunnossa.

Jos yövyt vieraana toisen teltassa, sinulla voi käydä onni, että peti löytyy valmiina talon puolesta. Oletettavimmin teltassa ei kuitenkaan ole rajattomasti huopia tai turkiksia, joten sinun kannattaa varata mukaan kaipaamiasi varusteita. Teltan omistajasta riippuen voi olla, että he eivät ehkä halua nähdä teltassaan moderneja varusteita ollenkaan. Kannattaakin varustautua valmiiksi vähintään muutamalla kunnollisella villahuovalla, tai kylmemmällä kelillä vielä useammalla.

  • ota mukaan juoma-astiaksi pelti- tai emalimuki (miel. ilman kuvioita) tai puinen kuksa
  • jos oletat ruokailevasi, ota mukaan mummon jäämistöstä veitsi, lusikka ja haarukka…
  • sekä lautanen tai mielummin matala kulho, mielummin puuta tai metallia kuin posliinia
  • jos tarvitset: sateensuojaa mielummin valkoista telttakangasta, sadeviittana käytettäväksi, jonka päällä voi tarvittaessa maassa istua

1. Pukeutuminen

Pukeudu historialliseen leiriin ajankuvan mukaisesti. Jos et tiedä miten, kysy leirin järjestäjältä neuvoja. Pukeutumiseen enemmän ohjeita täällä.

Iltanuotiolla istuessa tulet varmasti jossain vaiheessa kaipaamaan lämmittävää huopaa johon kääriytyä. Älä hanki itsellesi mitään keinokuituista huopaa, sillä se on avonuotion äärellä vaarallinen. Armeijan ylijäämähuovat kelpaavat hyvin, kunhan ne ovat villaa. Kunnollisista villahuovista kerrotaan enemmän alempana.

2. Teltat ja pressut

Hyvä teltta on ehdoton ja näitä on hyvin saatavilla eurooppalaisista historianharrastajien tarvikkeita myyvistä kaupoista, esim. Saksasta osoitteesta www.hudsons-bay.com. Telttakankaan on tietysti hyvä olla home- ja palosuojattua. Telttaa ei pidä koskaan säilyttää märkänä, vaan se on kuivattava aina perusteellisesti, muutoin se on lyhyessä ajassa entinen.

Ensihankinnaksi A-teltta tai laavu on kevyempi ja helpompi pystyttää. Wall-tent on hieman työläämpi ja vaikeampi pystyttää yksin, mutta kylmänkammoisille mahdollistaa kaminan käytön. Yhdellä isohkolla canvas-kankaalla saa pystyyn erittäin rattoisan ja toimivan yksinkertaisen laavun.

Hyvä telttakangas ei vuoda märkänäkään, mutta kymmenessä vuodessa paljon aurinkoa nähneen teltan kangas hapertuu uv-valossa vääjämättä. Vanhasta teltasta saa kuin uuden virittämällä “flaikku” ylimääräiseksi katteeksi teltan yli.

Huom! Kun telttakangas on kireällä, eikä pussita, huonompikin kangas pitää vettä. Muista, että kaikki mikä koskettaa kangasta saa veden imeytymään kankaan läpi sisäpuolelle!

Laavu / lean-to, /whelen
A-teltta / A tent / Military tent
Pyramid / Miner’s tent
Wall tent
Tipi

Auringon- ja sateensuoja

Koska leirissä mielellään istuskellaan teltan ulkopuolella nauttien historiallisesta tunnelmasta telttaakin tärkeämmältä tuntuva esine on ns. ”flaikku” eli noin 4×4 m tai teltan koon mukaan isompi irtokanvas auringonpaisteen ja sateen suojaksi (jollei ole valmiina esim laavussa ylös nostettavaa etuläppää). Auringon paahteessa tai sateisella kelillä miellyttävämpi leirikokemus on silloin pelastettu. Tällaisilla keleillä voi tietysti aina mennä naapuriin, jos sinne katteen alle mahtuu, tai mennä saluunaan tai leirikatteen alle. Mutta oman teltan edessä olevaa omaa katetta jäät silti kaipaamaan, sillä ruoanlaitto ja muu häärääminen on sateen sattuessa mukavampaa. Eivätkä kaikki tavarat ei kuitenkaan mahdu teltan sisään, saati, että joka ripsauksella haluaisi edes siirrellä niitä edestakaisin. Ylijäämäpalat kannattaa säilyttää käytettäväksi istuinalustana, sadeviittana, tavaroiden peittämiseen, ym.

Sateenvarjoja 1800-luvulla toki oli ja ne olivat myös intiaanien mieleen. Niiden kahvat olivat tuohon aikaan puuta tai rottinkia. Muovisia kahvoja ei kukaan halua katsella leirissä, joten jätä ne kotiin. Kuvia 1800-luvun sateenvarjoista Googlessa.

3. Maavaate

Jos peti ei ole irti maasta, voi rankempi sade ja/tai huonosti valittu telttapaikka herättää huonosti valmistautuneen nukkujan lammikosta. Ilmasto-olosuhteet ovat Suomessa kuitenkin enimmäkseen erilaiset kuin villin lännen preerioilla. Maata vasten makaavat luonnonmateriaalit on erityisesti syytä eristää ja telttakankaankin on hyvä olla homesuojattua. Jos nukut maassa kuten intiaanit ja buckskinnerit, mutta et halua ottamaan riskiä leiriviikonlopun tai leiriviikon viettämisestä hardcore-olosuhteissa, tai telttasi on täynnä varusteita, jotka eivät tykkää kosteudesta, on parempi kokonaan pysäyttää myös maata pitkin valuva vesi, sekä maasta nouseva kylmä ja kosteus pääsemästä varusteisiin.

Eristeeksi kannattaa teltan pohjalle alimmaiseksi asettaa vähintään vedenpitävä telttakangas, tai suosiolla jopa kunnon muovipressu, joka teltan sisäpuolen reunoilla yltää hieman ylös maasta estämään vettä pääsemästä sänkyyn. Liepeeseen voi varata riittävästi mittaa, jos sattuisi oikein kunnolla tulvimaan teltan reunoista sisään. Tämä on varma asia, jos telttasi on pienessäkään rinteessä. Muovipressun asettelun kanssa pitää olla tietysti tarkkana, ettei se pilkota teltan reunoista ulos kaikkien nähtävänä.

Alustapressuksi kannattaa kerralla hankkia kestävämpää materiaalia (jopa erilaisia paksuja eristemuoveja jotkut käyttävät), jonka voi leikata teltan mittojen mukaan sopivan kokoiseksi. Voit peittää muovin telttakankaalla (ja sen voi jopa ommella pysyvästi kiinni pressuun), tai peittää huovilla ja taljoilla. Uudisraivaajan telttaan sopii ajanmukaisesti halvin mahdollinen itämainen mattokin kirpputorilta.

4. Makuualusta

Maasta nousevan kylmän voi suosiolla eristää sen kokoisella palalla solumuovia kuin katsoo parhaaksi (hanki esim. Etolasta). Riittävä eristys on subjektiivinen asia. Mitä vähemmän huopia ja taljoja sinulla on, satsaa sitä paksumpaan makuualustaan. Peitä haluamallasi määrällä taljoja ja huopia ja sinulla on taatusti lämmin peti. Kokemuksen kautta löytyy eri keleille riittävä määrä. Vaelluksella kuljettaminen on suurempi ongelma, mutta leirissä enemmän on enemmän!

Jos kovalla tai epätasaisella maalla nukkuminen ei kutsu puoleensa (eihän telttapaikan tasaisuudesta voi koskaan olla ennakkoon varma), niin maata vasten voi laittaa pätkän puuritilämattoa tai lautoja tasoittamaan petipohjaa. Teltan piiloon saa hyvin kenttävuoteen jollaisia oli vanhassa Amerikassakin tai ilmapatjan.

5. Vuode

Makuupussi on periaatteessa kelpo väline, eikä siinä nukkumista teltan piilossa kukaan näe. Nailonmakuupussit voivat kuitenkin märissä olosuhteissa muuttua epämiellyttäväksi, eivätkä ne tarjoa sitä miellyttävää kuivaa ”mikroilmastoa”, joka löytyy aina villan alle käpertyessä, oli keli mikä tahansa. Koska ilmankosteutta on vaikea estää imeytymästä kaikkialle, modernit materiaalit ennen pitkää kastuvat, eikä niitä voi leiriolosuhteissa helposti saada kuiviksi.

Huom! Villa on aina lämmin ja tuntuu märkänäkin kuivalta. Villahuopien tai turkisten välissä säilyy lämmin ja kuiva leiritunnelma, vaikka leirin aikana sataisi koko viikon.

Kokemus kertoo, että noin kymmeneen lämpöasteeseen asti hyvällä makuualustalla ja parilla hudsons-bay huovalla pärjää oikein hyvin. Nollaa lähestyessä huopia saa olla enemmän. Kaksi henkilöä lämmittää toisiaan nollassa asteessakin 2-4:llä huovalla hyvin. Kylmäkokemus on tietysti yksilöllistä. Jos pelkäät palelemista, liian paljon on parempi kuin liian vähän. Yöpaitaan pukeutuminen yöksi ei aina ole järkevää. Pahimmassa tapauksessa sinun on hankittava wall tent ja kamiina, mutta kamiinan pitäminenkään lämmittämässä läpi yön ei tapahdu itsestään!

Kokemus kertoo myös, että lämpimän huopakäärön sisällä pysytteleminen toimii paremmin kuin kaivautuminen ulos paketista lisäämään puita pitkin yötä. Mutta jos kääröön hiipii josain vähänkin kylmää ilmaa ulkopuollta, se ei pysy lämpimänä pitkään.

Jos teltta on vanha ja alkaa vuotaa, on hyvä olla ylimääräinen telttakangas petipaikan peittämiseen kovalla sateella.

Cowboyn makuupussi

Cowboy Bed Rollissa yhdistyy sekä kosteudeneristys että lämpimänä pysyminen. Ulkokuori on vesieristettyä telttakangasta ja sisäpuolella on villahuopia niin monta kuin sinne haluaa.

Koko paketti taitellaan ja rullataan isohkon makuupussin kokoiseen nippuun. Tällainen riittää kesäkeleillä lähes kaikissa olosuhteissa, jopa paljaalla maalla. Halutessaan pakettiin voi lisätä solumuovisen retkeilypatjan tai ilmapatjan ilman, että paketin massa kasvaa oleellisesti.

Wikipediakin tuntee Cowboy Bedrollin https://en.wikipedia.org/wiki/Cowboy_bedroll

Huovat

Kuten todettu, kunnon villaa materiaalina ei voita mikään. Amerikan historiassa Hudson’s Bay:n huovilla onkin aivan oma sijansa. Se oli intiaaneille korujen, kattiloiden veitsien ja muiden metalliesineiden rinnalla tärkeimpiä kauppatavaroita ja vaihdon välineitä. Näitä vastaavia huopia myy järkevään hintaan esim. Saksassa hudsons-bay.com, joiden “5 point blanket” on erittäin hyvä huopa. Haluat näitä Suomen kylmiin öihin mielellään ainakin kaksi, kylmemmällä kelillä neljä, tai useammankin, jos siltä tuntuu. Noin 90 euron kappalehinta voi ensin tuntua kalliilta, mutta ne ovat paksuja ja hintansa arvoisia. Hanki edes muutama. Kiität siitä itseäsi myöhemmin leirissä iltanuotiollakin.

Varustelekassa ja muissa vastaavissa liikkeissä on välillä ollut hyviä armeijan ylijäämähuopia jopa alle viiden kympin, mutta varmistu ensin, että ne ovat varmasti villaa ja tarpeeksi paksuja. Ohuempia huopia kannattaa vastaavasti hankkia useampia.

Aito Hudson’s Bay 5-point blanket

On hyvä olla yksi kevyempi huopa iltanuotiolla istumiseen, sillä Suomen yössä tulee kuitenkin aina kylmä. Huovasta pystyy myös valmistamaan itselleen lämpimimmän mahdollisen takin, eli Capoten.

Turkikset ja nahat

Lämpimin turkikista on biisonintalja. Yksi iso talja riittää makuualustaksi tai peitoksi kahdellekin hengelle. Kahdella taljalla pärjää melkein missä tahansa olosuhteissa. Tuhannen euron investointiin ei kuitenkaan herkästi halua ryhtyä, ennen kuin on leireilykiinnostus pääsyt pidemmälle. Ehdottomasti kannattava hankinta kun tulee mahdollisuus.

Biisonintalja

Jos tällaiseen luksukseen ei ole varaa niin käytännössä yhtä hyvä ratkaisu on lampaantaljat. Ikeasta on parhaimmillaan tarjouksessa saanut (valitettavasti vain valkoisia) taljoja jopa kympillä. Näitähän löytyy hyvinkin edullisesti, jos ostaa suoraan tuottajalta.

Kun nahasta nyt satutaan puhumaan, aivoparkittu on parasta nahkaa, jos sellaista saa. Se on kestävää, oikein käsiteltynä ja savustettuna jopa vedenpitävää, eikä paina “juuri mitään”. Aivoparkki on yleensä käsityönsä vuoksi kallista. Paras vaihtoehto sille on kasviparkittu nahka. Kromiparkin ym. tunnistaa nahan harmaasta sävystä. Metalliparkit luonnollisesti myös painavat enemmän, eikä niistä kevyttä vaatetta saa aikaan. Nämä ohjeet pätevät yhtälailla nahkoihin ja taljoihin.

6. Ruokailuvälineet

Jos leirissä tarjotaan ruokaa, kannattaa ottaa mukaan ainakin veitsi, lusikka, ja haarukka, sekä tietysti ajanmukainen lautanen tai kulho, joka on joko pelti/emalilautanen, tai puinen. Leirissä ruoka on yleensä jotain pataa tai soppaa, eli lautasessa kannattaa olla korkeat reunat.

Kunnioita leirin ajankuvaa, äläkä tuo keittiöstäsi moderneja varusteita leiriin. Mummon vanhat hopeat kelpaavat ruokailuvälineiksi oivallisesti. Näitä löydät myös kirpputorilta melko edullisesti. 1800-luvulla nelipiikkinen haarukka on jo yleinen (1700-luvulla niitä ei vielä ollut). Ruokailuveitsenä käy hyvin perinteinen puukahvainen puukko.

Emaliastiat olivat jo yleisiä ja melkeinpä mikä tahansa vanha suomalainen emalilautanen kelpaa, jos siinä ei ole marimekkomaisia kuvioita tms. Perinteiset posliiniastiat kelpaavat myös, jos ne ovat kuviottomia tai niissä on 1800-luvun aikaan sopiva kuviointi (kuten esim. vanhat kiinalaiset posliinit, joita tuotiin niin Suomeen kuin Amerikkaankin suuria määriä jo 1600-luvulta asti).

Juoma-astia

Peltiastiat ovat yleisä sekä emaliastiat. Intiaanin ja buckskinnerin tarpeistoon kuuluvat kaikenlaiset puuastiat, joten puinen kuksa käy myös.

Peltimuki
Emalimuki

Esim näistä kaupoista löytyy: teräsmuki: Motonet, teräsmuki: matkavaruste.fi, emalimuki: matkavaruste.fi

7. Nuotio

Maapohjan voi tarvittaessa eristää esim. muurinpohjapannulla. Jossain leireissä on nuotion oltava irti maasta, jolloin tarvitaan maaeristykseen korkeampi jalallinen muurinpohjapannu tai tulipata. Tulipaikka tulee leirin lopuksi aina palauttaa alkuperäiseen kuntoonsa.

  • puinen arkku tai muutama keittiövarusteiden kuljettamiseen ja säilytykseen, jotka samalla voivat toimia pöytina ja istuimina. Tulenteossa kannattaa polttaa ainoastaan lehtipuuta kipinävaaran välttämiseksi.
  • takorautainen kolmijalka nuotiolla kokkaamiseen esim. tällainen.
  • perinteinen valurautapaistinpannu johon voi sujauttaa oksan kahvaksi ja kannellinen valurautapata isompia keitoksia varten. Moderneissa vehkeissä on usein joku törkeä valmistajan merkki tai muotoilu, joten ei niitä.
  • perinteiset puukot ja vanhemmat puukahvaiset keittiöveitset käy. Tarvitset myös kauhoja ja puulastoja ruoanlaittoon.
  • vanhanmallisia pesuvateja emalista tai pellistä, sekä enemmän kippoja ja kulhoja kuin ehkä kotona olet tottunut tarvitsemaan, koska laskutilaa ei nuotion ympärillä kuitenkaan ole. Näiden kaikkien on hyvä olla ajanmukaisia niin leiristäsi syntyy itsestään historiallisen näköinen.
  • teen, kahvin ja veden keittämiseen tarvitset pannun. Osta ennemmin isompi kuin pienempi ja todennäköisesti haluat kahville ja vedelle eri keittimet, sillä ei kahvipannua viitsi joka välissä putsata veden keittämistä varten. Veden keittämiseen pannu saa olla vaikka kuinka suuri sillä kuumaa vettä tarvitsee johonkin koko ajan. Esim. https://www.matkavaruste.fi/p668-relags-emalinen-kahvipannu-18l-sininen-fi.html
  • kynttilälyhtyjä tulet yön pimeydessä kaipaamaan niin monta kuin niitä vaan saa mukaan mahtumaan. Lisäksi muista historianharrastajan nyrkkisääntö: tunnelman määrä on suorassa suhteessa lyhtyjen määrään. Muista myös, että nykyaikainen kirkas LED-valo loistaa myös teltan sisältä valkoisen kankaan läpi koko leriin pilaten muille historiallisen tunnelman. Esim. https://www.townsends.us/collections/lamps-lanterns-lighting
  • kirves, lapio, sytytysvälineet (tulirauta jos tahtoo olla historiallinen)

Tämä kirjoitus käyköön aloittelijalle opastukseksi kuinka päästä mukaan harrastukseen, eikä se yritä olla millään muotoa täydellinen kuvaus historiallisista leirivarusteista.

— Weasel

Sinustako historian harrastaja?

OLENKO HISTORIAHARRASTAJA?

Jos olet näin kysynyt itseltäsi niin luultavasti olet. Historiaharrastaja on nimenomaan historiasta harrastuksena kiinnostunut henkilö, ei sen enempää, eikä vähempää. Ja historiaahan voi harrastaa vaikka lueskelemalla Kalevalaa tai katsomalla telkkarin laatudokumentteja. Mutta mikäli kirjat ja leffat eivät riitä kiinnostustasi täyttämään, vaan alat valmistaa johonkin historian ajanjaksoon ja kulttuuriin liittyviä esineitä ja jopa käytät niitä leikkiessäsi tuota mielenkiintosi kohdetta on aika etsiä lisää termejä itseäsi kuvaamaan.

HISTORIAN ELÄVÖITTÄJÄT

Historialliset uudelleenluomisharrasteet jaetaan englanninkielisessä kulttuurissa yleensä kahteen lähekkäiseen ryhmään Living History ja Historical Re-enacting.
Living History (elävä historia, historian elävöittäminen) harrasltuksella tarkoitetaan nimenomaan yleisölle suunnattuja historiaa esitteleviä näytöksiä tai esim. museoiden yhteydessä olevia uudelleen luotuja historiallisia ympäristöjä ja tapahtumia.

Historical Re-enacting (uudelleennäytteleminen, -luominen) sitä vastoin on yleensä harrastajien pyrkimystä luoda uudelleen jotain tiettyä aikakautta, kulttuuria tai tapahtumaa ihan vain omaksi ilokseen. Sinällään hauskaa, että termien luulisi olevan juuri toisinpäin, eikös tuo uudelleen näytteleminen kuulostakin esitykseltä? Onneksi meillä Suomessa puhutaan yleensä vain historian elävöittämisestä, oli meillä hämmentynyttä yleisöä tai ei.

AMERIKAN HISTORIAN ELÄVÖITTÄMINEN

Luultavasti maailmalta löytyy tulimaaharrastajia ja eskimodiggareitakin, mutta jotta emme menisi täysin sekaisin unohdetaan muu Amerikka ja keskitytään tunnetumpaan Amerikkaan, eli Amerikan Yhdysvaltojen historiaan ja sen suurimpiin harrastajaryhmiin. Näille ryhmille on todella kinkkistä keksiä yleisnimikettä, joskus on yritelty Rajaseutuharrastusta (Frontier) tai Villin Lännen (Wild West) harrastamista, mutta eiväthän nämä tietenkään kaikkea sisällään pidä.
Pohjois-Amerikan historian elävöittämisharrastajat voidaan karkeasti jakaa neljään isoon ryhmään: Buckskinners, Intiaaniharrastajat, Cowboy-harrastajat ja eri sotien harrastajat. Nämäkin termit ovat melkoisen harhaanjohtavia ja ylimalkaisia, joten lienee syytä hieman vilkaista niiden sisään.

Buckskinners

Buckskinner nimitys juontaa juurensa heidän käyttämistään peurannahkavaatteista (Buck = peurauros, skin = nahka). Buckskinner-harrasteen katsotaan alkaneen 1930-luvulla järjestetyistä suustaladattavilla mustaruutiaseilla käydyistä kilpailuista, joissa osanottajat pukeutuivat “ajan henkeen”. Sittemmin nimike suuntautui tarkoittamaan harrastajaa joka uudelleen elävöittää 1840-lukua edeltävää turkismetsästäjäkautta. Buckskinner nimikettä on koetettu laajentaa ja rajata ja matkan varrella siitä onkin muodostunut melkoinen hämmennyksen aiheuttaja. Luultavasti järkevintä olisi käyttää Buckskinner -nimitystä kaikista historianelävöittäjistä, joiden harrastuksessa on suuri paino itse tehdyillä
vaatteilla, tavaroilla ja taidoilla. Buckskinner järjestöistä on erkaantunut monia ryhmiä ja harrasteita, ja onkin selkeintä katsoa näitä erillisinä.

Muzzleloaders

Osa Buckskinner -harrastajista kutsuu itseään mieluiten Muzzleloadereiksi, (suustaladattava ase) eli mustaruutiampujiksi, painottaen näin aseiden ja ampumisen merkitystä harrasteissaan.

Longhunters

Melkoisen suuri osa Buckskinnereistä harrastaa itärannikon (Eastern) historiaa, ja näin ollen myös selkeästi varhaisempaa 1600-1700 lukujen aikakautta. Yleisimmin heitä kaikkia kutsutaan Longhuntereiksi, vaikkakin alkujaan termillä käsitettiin lähinnä 1700-luvun loppupuolella pitkiä metsästysreissuja tehneitä ammattimetsästäjiä. Järkevämpää olisikin puhua eri aikakausien harrastajista myös heidän rooliensa kautta. Esikuvina varhaiselle, Ranskan ja Englannin välisen sodan (French and Indian War) ja sitä edeltävän ajan harrastajille toimivat Ranskalaissotilaat, Englannin punatakit, itärannikon intiaanit, Ranskalaiset turkispyytäjät (Voyager) ja tietty Rodgers Rangers -sissiryhmä. Amerikan muodostumisen aikakauteen 1700-luvun loppuun sijoittuu englantilaisten sotilaiden vastavoimaksi Yhdysvaltojen nostoväki, sekä tietysti Longhunterit.

Trappers

Toki ranskalaiset turkispyytäjät, Voyagerit ja tutkimusmatkaajatkin innostavat historiaharrastajia, mutta varsinainen turkispyynnin kulta-aika osuu 1800luvun alkuvuosikymmenille, ja reilusti Missisipistä länteen. Tämä läntinen turkispyynnin ajanjakso onkin useimpien Free-Trapper ja Mountain Men -harrastajien kiinnostuksen kohteena.

Mountain Men

Vaikka 1820-40 lukujen turkispyytäjiä nimitettiinkin vuorten miehiksi, niin nykyään osa harrastajista haluaa nähdä Mountain Man -termin laajempana kuin turkispyytäjänä. Joukkoon mahtuu tutkimusmatkaajia, tutkijoita, taiteilijoita, ja kaikenmoisia onnenonkijoita.

TURKISPYYNTIKAUDEN JÄLKEISET ROOLIT

Turkispyyntikauden ja sisällisodan sekä Cowboy-ajan väliin mahtuu iso joukko mielenkiintoisia pienempiä minikulttuurejaan. Forty-Niners -nimikkeellä käsitettiin vuoden –49 kultarynnäkön väkeä, mutta monet kullankaivuun harrastajat viittaavat sillä myös muihin ryntäyksiin. Buffalohunters eli biisoninmetsästäjät ovat iso ryhmä, joka jo sivuaa melkoisesti Cowboy -harrasteita. Teiden, rautateiden ja postilinjojen rakentaminen luo aivanoman kulttuurimaisemansa. Ja sitten on tietenkin se perusjulli, siirtolainen tai uudisraivaaja, maanviljelijä tai vaikka mormonisaarnaaja.

Intiaaniharrastajat

Intiaaniharrastajat jakautuvat eritoten kulttuurialueittain, mutta myös ajallisesti. 1600-1700 lukujen itäiset intiaaniheimot ovat ensimmäinen suuri intiaaniharrastuksen kohde, ja se toinen on tietenkin 1800-luvun tasankointiaanit. Näiden klassikoiden lisäksi löytyy runsaasti innokkaita Apassi-, Seminole–, ja suurten järvien intiaanien harrastajia, sekä loputon määrä pieniä harrastajaryhmiä tai yksittäisiä harrastajia jotka ovat jääneet koukkuun johonkin hieman epätavallisempaan heimoon tai aikakauteen.

Tunnetuin ja suurin harrastajaryhmä tasankointiaaneja harrastavat, jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään, varhaisiin ja myöhäisiin. Melkoinen joukko harrastajia pyrkii luomaan uudelleen 1830-luvun intiaanikulttuuria, se kun on ensimmäinen vaihe, josta meillä on jotain kunnollista tietoa, kiitos tutkimusmatkailijoiden ja taiteilijoiden. Myöhäisempi vaihe sijoittuu 1860-80 luvuille, niihin viimeisiin suuriin intiaanisotiin.

Cowboy-harrastajat

Eritoten Cowboy Action Shooting -harrasteen myötä Cowboy -harrasteet ovat päässeet uuteen kukoistukseen. On kuitenkin melko hölmöä kutsua kaikkia näitä harrasteita Cowboy -harrasteeksi, pikemminkin lehmipojat ovat vain yksi ryhmä kaikista sisällissodan jälkeisistä rooleista. Tähän 1800-luvun loppupuolen jaksoon mahtuu paitsi asesankareita, rosvoja ja sheriffejä, myös porvarillisia kaupunkilaisammatteja, sotilaita, tiedustelijoita, tulkkeja, maanmittareita ja edelleen niitä perusjulleja, omaa onneaan karuilla mailla tavoittelevia siirtolaisia, maanviljelijöitä ja karjankasvattajia.

Sotaharrastajat

Aivan omana lajityyppinään voitaneen pitää erityisiä sotaharrastajia. Sisällissota on tietenkin se suurin harraste näistä kaikista, mutta erityisesti 1700-luvun lukuisat sodat, 1812-sota ja Meksikon sodatovat luoneet omat harrastajakuntansa. Sotaharrastaja hieman poikkeaa muista elävöittämisharrastajista siinä, että he monesti pyrkivät luomaan uudelleen yksittäisen tapahtuman, yhden taistelun, eivätkä välttämättä kokonaista aikakautta kuten monet muut. Sotaharrastajat myös useimmiten järjestäytyvät “armeijoittain”.

Musiikinharrastajat

Kaiken tämän lisäksi ovat tietysti musiikinharrastajat. He ylläpitävät “suullista traditiota” opiskellen vanhoja sävelmiä ja perehtyvät niiden soittamiseen ajanmukaisella tyylillä ja taidolla.

Niin tai näin.

Lopuksi on syytä esitellä viime vuosien muotitermi periodi. Mikä tahansa aikakausi on oma ajanjaksonsa, periodinsa ja kaikki edellä mainitut ryhmät ovatkin näin ollen periodiharrastajia. Tämähän on kaikki “Periootia, Perkule”!

—Injun Charlie

Vasta-alkajan ohjeet historialliseen pukeutumiseen 1850–1900 (miesten asut)

Alla esimerkkejä ja ehdotuksia asukokonaisuuden luomiseen. Asukokonaisuuden ei vasta-alkajalla suinkaan voi olettaa olevan heti täydellinen, mutta osallistujan toivotaan tekevän parhaansa, jotta historiallinen mielikuva toteutuisi, sillä siinähän on tämän homman koko idea.

Asuvaatimukset eri lajeissa

Cowboy Action Shooting

Minimivaatimus on “lännenhenkinen” vaatetus, mutta monet panostavat pukeutumiseen paljon enemmän, kukin oman tyylinsä mukaan. Lue lisää: http://cows.fi/pukeutuminen-cowboy-ammunta-kilpailuihin/

Cowboy Airsoft

Airsoft-skenaario on historiallisen elävöityksen muoto, jossa osallistujien vaatetuksella on suuri merkitys ajankuvan toteutumisessa. Ihan mikä tahansa lännenhenkinen asu ei ihan riitä, vaan pukeutumiseen on panostettava hieman enemmän.

Rendezvous

Historiallisessa leirissä asuvaatimukset ovat leiristä riippuen tiukimmat, eli pyrkimys on tarkimpaan “periootikuriin”. Elävöityksen tavoitteena on historiallisesti autenttinen mielikuva ja kokemus ja siksi osallistujien tavoitteet ovat korkealla. Buckskinner- ja intiaaniasuja ei käsitellä tässä.

Onneksi historiallisesti realistinen vaatetus ei ole niin vaikea asia järjestää.

Lyhyt kuvaus

  • Hattu: korkea (Amerikassa yleisempi ns. high derby) knalli tai homburg, yksinkertainen lierihattu mallia Boss of the Plains tms., laadukkaammat hatut ovat huovutettua majavan tai kanin karvaa
  • Paita: kaulukseton tai kauluksellinen puuvillapaita, kuosi kuviopainettua calico-kangasta, tai muuten ruudullinen, raidallinen tai yksivärinen, tai riihipaita, vanha SA valkoinen (tai raidallinen jos löytyy) peltipaita, tms.
  • Housut: pitkät housut ilman vyölenkkejä, yksiväristä tai kuvioitua villakangasta tai canvasta, korkealle ulottuva vyötärölinja, napit henkseleille, taskuilla tai ilman, mutta ehdottomasti EI modernit siniset farkut!
  • Huivi: suuri kuvioitu tai yksivärinen huivi ohutta puuvillaa noin 50×50 cm, tai vaihtoehtoisesti paremmalla väellä 1800-luvun tyylinen kravatti irtokauluksilla. Huivi sopii lisäksi erinomaisesti kasvojen suojaamiseen Cowboy Airsoft -skenaariopelissä ja on samalla autettisempikin kuin airsoft-maski!
  • Liivi: kevyttä tai paksumpaa villakangasta, silkkiä tai canvasta, samaa tai eri kuosia takin kanssa, ulottuu matalammalle (peittää vyötärölinjan) ja liivin alareuna edestä yleensä suora, esim.
  • Takki: lyhyt puvun takki tai pidempi frock-coat, kuvioitua tai yksiväristä villakangasta, pellavaa tai puuvillaa, tai ei takkia ollenkaan…
  • Jalkineet: asusta riippuen pitkät saappaat tai yksinkertaiset varsi- tai puolikengät, nahkaa, EI cowboy-bootsit!

1. Aikakausi 1850–1900

Nyrkkisääntönä voi pitää, jos asuste oli käytössä 1800-luvulla, se sopii myös koko vuosisadan loppupuoliskon elävöittämiseen, sillä tuohon aikaan ei uusia vaatteita hankittu ennen kuin vanhat olivat kuluneet loppuun.

Koska kysymyksessä on monien kansojen ja kulttuurien sekamelska, on mahdotonta antaa kattavaa kuvaa koko 1800-luvun asuvaihtoehdoista. Amerikkaan saapui jatkuvasti uusia siirtolaisia ja heillä oli luonnollisesti kotimaastaan tuodut vaatteet ja varusteet mukanaan. Luonnollisesti eurooppalaisten siviilien vaatteet ovat periaatteessa kaikki “periootikorrekteja”.

Vanhat valokuvat antavat tietysti parhaan tiedon pukeutumisesta. Artikkeli Clothing in the 19th Century antaa hyvän yleiskuvan paremmasta pukeutumisesta. Hyvä katsaus 1800-luvun miesten asuihin löytyy myös esimerkiksi sivulta A Century of Sartorial Style: A Visual Guide to 19th Century Menswear, joka keskittyy pääasiassa herrasväen asujen esittelyyn.

Historiallisen esikuvan valitseminen

Oleellisinta on hahmon valinta, jonka jälkeen varustehankinnat määräytyvät tämän mukaan. Ensisijaisesti suurin tyylillinen ero on siisti vai rähjäinen. Esittääkö asusi cowboy:ta, desperadoa, kauppiasta, uudisraivaajaa, kullankaivajaa, vai rikkaampaa kauppiasta, pankkiiria, tms. vaikuttaa asukokonaisuuteen eniten.

Pääasiassa jäsenillämme on pohjois-eurooppalaisten Amerikkaan muuttaneiden kulttuuripiirin asuja. Tämä tarkoittaa esim. Deadwood- ja Hell On Wheels- tv-sarjojen maailmankuvaa.

Vuosisadan alku ns. turkismetsästäjäkausi päättyi turkiskaupan hyydyttyä 1840-luvun jälkeen, mikä ei toki tarkoita, että erämaissa buckskin-asu (peurannahka) ja pellavakuosi olisi mitenkään muuttunut epäkäytännölliseksi, mutta tyyli alkoi muuttua merkittävästi.

Espanjalais-meksikolaisen kulttuurin asuja jäsenillämme on vähemmän.

Intiaaniharrastajiakin on, joista useimmilla varusteet sopivat 1800-luvun puolivälin preeriaintiaanien aikakauteen. Metsäintiaanit kuuluvat enemmän 1700-luvulle.

Sotilaana esiintyvillä lienee kaikein helpointa, sillä USA:sta saa koko univormupaketin kerralla muutamalla satasella. Yhdysvaltain sisällissodan elävöittäminen on siellä iso juttu. Tässä esim. rivisotilaan asukokonaisuus kaikki housut, takki, paita, hattu, kengät, vyö, ja jopa henkselitkin, yhteensä vain $240: https://crescentcitysutler.com/product/us-uniform-package. Näitä “sutlereita” Amerikassa riittää, kuten esim. https://www.blockaderunner.com, josta saa myös siiviliasusteita naisille ja miehille.

2. Valkoisen miehen “Sack suit” ja muut asusteet

Kaikkien miesten pukujen perustana voi pitää ns. Sack suitia, joka on nykyaikaisten pukujen varhainen esikuva, mutta malliltaan ja leikkaukseltaan tietysti vanhanaikaisempi. Siihen kuuluu ns. “pikkutakki”, suorat housut sekä liivi.

Lämpimissä olosuhteissa ja erämaiden ei-niin-tiukoissa etikettivaatimuksissa, takki jää helposti pois, ja näin jo ollaan lähellä vanhan lännen ikonista olemusta cowboysta liivipaitasillaan. Yhdessä leveälierisen säältä suojaavan hatun, tai bowlerin, sekä pitkävartisten saappaiden kanssa syntynykin jo se tuttu cowboy-look, tosin todellisuudessa arkisemman näköinen, kuin mitä Hollywood meille glamourissaan yrittää joskus tyrkyttää.

  • puvun takki tai sitä pidempi frock-coat, kuvioitua tai yksiväristä villakangasta, napitus yltää korkeammalle kuin 1900-luvun puvuissa.
Frock coat
Sack suit
  • liivi, yleensä villaa samaa tai eri kuosia takin kanssa, ulottuu matalammalle ja liivin alareuna edestä yleensä suora, esim.
Miesten liivimalleja 1894-1899 (The Met Digital Collections)
Miesten liivi, 1850-luku.

Materiaalit

Puvun yleisin materiaali oli kuten nykyäänkin paremmissa puvuissa yleensä jonkin sortin villakangasta, tai pellavaa. Tekstiilien kuosi oli usein musta tai harmaa, mutta myös kuvioituja kankaita suosittiin.

Ulkoilmassa pidempään oleskeluun villakangas on käytännöllisempää kuin puuvilla, joka kostuessaan kuivuu ikuisuuden. Kesäkuumalla pellava on puuvillaa parempi materiaali. Villa kastuessaan se tuntuu kuivalta pitempään, kuivuu nopeammin ja hengittää paremmin.

Polyesteria yms. keinokuituja ei kannata tässä käytössä ajatella, vaikka toki sekoitekangas toimii puhtaan villan tavoin. Nuotion ääreen ei 100% keinokuituvaatteen kanssa ole asiaa.

Housut

Jos jalassa ei ole puvun housut, niin cowboyn “työvaate” (jos toiseen vaateparteen ylipäätään oli varaa) oli telttakankaasta valmistetut canvas-housut. Farkkukangas toki oli jo keksitty ja samaa asiaahan se suoritti kuin canvas, mutta leikkaukseltaan nykyisten farkkujen mallisia housuja ei suinkaan ollut, eikä 1800-luvun farkkukangas ollut ihan saman näköistäkään kuin nykyään.

  • pitkät housut ilman vyötä, yksiväristä tai kuvioitua villaa tai canvasta, korkealle ulottuva vyötärölinja, napit henkseleille, taskuilla tai ilman, mutta ehdottomasti EI siniset farkut!

Paidat

Paidat olivat pitkiä ja syvälle housuihin mahtuvia, eikä kumartuessa paita nouse housuista. Useimmiten se ei myöskään ollut alas asti napitettavaa mallia, kuten nykyään. Modernin paidan paljastaa ensimmäisenä kauluksen malli, jonka kärjet ennen vanhaan olivat huomattavasti pyöreämmät, tai taakse viistetymmät, tai kauluksia ei ollut lainkaan, vaan käytettiin kalvosimilla kiinnitettäviä irtokauluksia, ettei itse paitaa tarvitsisi pestä niin usein, vaan pestiin ainoastaan irtokaulus. Kaupunkien ulkopuolella tämä tietysti lähti ensimmäiseksi pois päältä, paitsi jos oli tiukkapipoisin ylimystön jäsen…

  • kaulukseton tai kauluksellinen puuvillapaita, kuosi kuvioitua Calicoa, tai muuten ruudullinen, raidallinen tai yksivärinen, tai jopa riihipaita tai Suomen armeijan vanha valkoinen tai raidallinen (sellaisiakin on ollut) peltipaita, tms. Jos paidassa on kaulukset, ne olisivat ennemmin pyöreät kuin terävät. Irtokaulukset keksittiin 1827. Rintatasku yleistyi vasta 1960-luvulla. Alas asti napitettavan paidan patentoi Brown, Davis & Co vuonna 1871. Irtoetumus, jonka avulla takin alla saattoi pitää mitä tahansa hapaa paitaa, tuli muotiin vasta 1800-luvun lopulla.

Huivi, kravatti ja solmuke

Puuvilla- tai silkkihuivi on cowboyn perusvaruste. 1800-luvun herrasmieskin tiesi, että kaulan suojaaminen auttoi lämmön säätelyssä. Erämailla ja varsinkin tasangoilla oli kasvot suojattava pölyltä jonka tasangoilla aina käyvä tuuli sai nousemaan.

  • suuri kuvioitu tai yksivärinen huivi ohutta puuvillaa tai silkkiä noin 50×50 cm, tai vaihtoehtoisesti paremmalla väellä 1800-luvun tyylinen kravatti irtokauluksilla. Huivi sopii lisäksi erinomaisesti kasvojen suojaamiseen ja on Cowboy Airsoft -skenaariopelissä samalla autettisempi kuin airsoft-maski!
Calico-kankainen kuvioitu huivi, joskus myös Bandannaksi kutsuttu, mutta suurempi n. 50x50m.
Ascot
Tie (ushist.com)
Cravat

Jalkineet

Miehille tavallisin jalkine erämailla on tietysti saapas. Varsikenkä on kaupunkilaiselle ja herrasmiehelle oikea jalkine ja sotilaalle sotilaskenkä “Brogan” tai armeijan ratsastussaappaat. Naisten kengistäkin tässä malli.

  • pitkät saappaat tai yksinkertaiset varsikengät tai puolikengät, nahkaa, EI cowboy-bootsit!
Nahkasaappaat (riverjunction.com)
Sisällissodan aikainen sotilaskenkä “Brogan” (ushist.com)
Miesten varsikenkä (ushist.com)
Naisten varsikengät eli “nirunarukengät” (ushist.com)

Päällystakki

23 Definitive Drovers (Opposite Page) Working cowboys engaged in trailing longhorns to markets or to a new range, these drovers appear to date to the 1870s. They have not yet adopted traditional cowboy clothing and are wearing military frock coats, pinstriped pants and nondescript hats. The cowboy on the right held up his pants with a military belt and buckle. – Courtesy Robert G. McCubbin Collection –
Kaksi cowboyta n. 1870

Alusasu

Kaikkein innokkaimmille ajan henkeen paneutuville tärkeä, mutta näkymätön yksityiskohta (paitsi jos käärii paidanhihat ylös) on Lucky Lukestakin tutut punaiset yksiosaiset long johnit eli ns. Union suit -alusasu. joka oli kuitenkin myös kaksiosaisenakin yleinen ja päinvastoin kuin kliseet antavat ymmärtää, saatavilla ollut väri ei ollut ainoastaan punainen, vaan myös kellertävä luonnonvalkoinen.

Union Suit, 1902 Sears & Roebuck (Wikipedia)

Cowboy-chapsit eli jalkoja suojaavat irtolahkeet

Chapsit olivat tarpeen vain ratsastaessa, eikä sellaisia kukaan pitänyt päällä, jos ei ole juuri tullut ratsastusmatkalta, eikä niitä varsinkaan ollut muilla kuin cowboylla. Komean näköisethän ne on, jos välttämättä tahtoo.

Se hankala kysymys, eli hattu

High Derby hat (River Junction)

Ikonista cowboy-hattua paljon yleisempi hattu vanhassa lännessä oli knalli eli “Bowler” tai “High Derby”. Myös Homburg-mallinen hattu oli hyvin yleinen. Hyvän High Derby -mallin saa aikaan Homburg-hatusta muotoilemalla kuvun pyöreäksi, joka on jopa paremman näköinen, kuin brittiläiset mallit, joita Suomesta useammin löytyy. Kirpputoreilta löytyvät vanhat hatut ovat useimmiten parempaa laatua kuin uustuotanto.

  • pyöreäkupuinen, korkea (Amerikassa yleisempi) knalli, homburg, yksinkertainen lierihattu mallia Boss of the Plains tms., laadukkaammat hatut ovat huovutettua majavan tai kaninkarvaa
The Wild Bunch: Harry Longabaugh (the Sundance Kid), Will Carver, Ben Kilpatrick, Harvey Logan (Kid Curry) and Butch Cassidy

Jos kuitenkin haluat nimenomaan cowboy-hatun (ja miksi et haluaisi), niin valintasi on yksinkertainen, se on leveälierinen ja korkeakupuinen muotoilematon (open crown) Boss of the Plains -tyyppinen lierihattu suorilla liereillä, josta voi muotoilla melkein mikä mallin tahansa. Hatun voi muotoilla itse, tai tehdä kuten aikalaiset, antaa sen muotoutua käytössä yksilöllisesti.

Samaan tulokseen voit päästä millä tahansa leveälierisellä huopahatulla, jossa on riittävän korkea kupu ja leveät lierit. Hatun muotoilut on syytä poistaa kuuman vesihöyryn ja tarvittaessa kastelun avulla. Jos materiaali on majavan- tai kaninkarvaa (fur felt), se mahdollistaa hatun muotoilun mihin malliin tahansa ja se myös kestää sen.

Boss of the Plains -malliin tarvitset hatun, jossa lierin leveys on noin 4–5 tuumaa ja kuvun korkeus noin 5–7 tuumaa.

Tavallinen villahuopa (wool felt) voi mennä järeämmästä muotoilusta pilalle, vaikka toki tehdasmuotoillunkin (prässätyn) villahuopahatun saa ojennettua Boss of the Plains -muotoon varovaisissa käsissä (on onnistunut). Useimmiten halvemmassa hatussa hattunauha voi tässä käsittelyssä mennä pilalle, koska se voi olla jopa pahvia, tms. Kaikki villahuopahatut eivät suinkaan ole surkeita, niissäkin löytyy hyviä laatuja, jonka tuntee materiaalin tiukkuudesta ja sileydestä. Jotkut villahuopalaadut tosin ovat sellaisia (esim. erityisen notkeat), ettei niitä muotoilla pysyvästi millään konstilla. Tähän tarvitaan hattumaakareiden käyttämää ainetta huovan jäykistämiseen, jota kutsutaan “apretuuriksi”, mutta sitä voi olla vaikea löytää ja sen hengittelyn kanssa pitää olla tarkkana, ettei seuraa “hullun hattumaakarin” syndroomaa.

Kirpputoreilta löytyvät vanhat aidot herrasmiehen hatut, siis ne knallit ja homburgit ovat yleensä erittäin hyvälaatuista materiaalia. Paremman hatun tunnistaa vähintään siitä, että siinä on silkkivuori (ei välttämättä silkkiä) ja sisäpuolella hyvin tehty hikinauha. Paremmissa hatuissa lierin reunaa suojaa siihen ommeltu ympäröivä reunus.

Boss of the Plains

Silmälasit

Silmälasit ovat usein kaikista vaikein osa historiallista asua. Tästä aiheesta löytyy kokonaan oma artikkelinsa: http://cows.fi/periootiasu-ilman-periootilaseja-onko-se-sopivaa/

Cowboy Action Shooting ja Cowboy Airsoft on tässä kysymyksessä hieman helpompi ratkaista, sillä silmien suojaaminen on ehdottoman tärkeää ja suojalasit pääsääntöisesti peittävät silmälasit näkyvistä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ajanmukaiset silmälasit olisi oleellinen osa autenttista asukokonaisuutta silloin, kun suojalaseja ei käytetä! Mikään ei pilaa muuten oikean näköistä asukokonaisuutta yhtä tehokkaasti kuin nykyaikaiset silmälasit!

3. Historiallinen asu helposti ja edullisesti

Autenttisen asun ei tarvitse olla kummoinen, kun materiaalit ja kuosit on kohdallaan. Kaikki eivät ole varakkaita herrasmiehiä, eikä erämailla pyhäpukuun pukeuduttu muutenkaan.

Kelvollinen historiallinen asu voi olla vaarin vanha koinsyömä villapuku (ns. “ennen sotia”) muutamalla vanhan lännen lisämausteella.

Klassiseen “Old West” mielikuvaan tietysti kuuluu leveälierinen hattu tai jopa ennemminkin knalli (ks. alempana) ja usein se yksin vanhan puvun kanssa riittää autenttisen mielikuvan aikaansaamiseksi, kunhan päällä ei muuten ole mitään modernia asusteita. Myös vanhan ajan lätsät (newsboy cap) ym. päähineet toimii, vaikkei niitä vanhan lännen päähineiksi tulisi heti mieltäneeksi.

Yllä kuvatun lisäksi liivi tekee asusta kuin asusta old west-henkisen, ja mielellään se ei ole modernia mallia, jonka tunnistaa esim. heti siitä, että liivin etumuksen alareuna ei ole vyötärölinjassa suora, eikä napitus useimmiten yllä tarpeeksi korkealle.

Tärkeintä on kokonaisuus ja tietysti se, että asu on itselle mieleen. Kirpputoreilta voi löytyä kaikenlaista sopivaa, kunhan pysyy “sodanajan” ja vanhemmissa vermeissä. Miesten puku ei 1880-1920 välisenä aikana malliltaan kovastikaan muuttunut. On todistetusti UFF:lta löytynyt vuosisadan alussa valmistettu villakankainen frakkikin liiveineen (halvalla). Vanhoja Homburg-lierihattuja ja knalleja löytyy vintagevaatehtimoista, esim. Play It Again Sam ym. (Huom. Fedora-mallinen huopahattu EI ole ajanmukainen).

4. Käytännöllisyys

Harvemmin pyhäpuvussa kuitenkaan rymyttiin preerioilla. Hyvän kuvan tavallisemmista vaatteista saa valikoimiltaan kunnollisista nettikaupoista, esim. Yhdysvaltain sisällissodan varusteita myyvältä Clothing, Uniforms, Accoutrements -sivulta, tai esim River Junction nettikaupasta. Muitakin löytyy esim “sutler” hakusanalla. Vanhoista valokuvista näkee hyvin millaisia vaatteita arki- ja työelämässä käytettiin.

Vaihtelua väreihin

Jottemme näytä mustiin pukeutuneitten armeijalta, olisi vähän kirjavamman olemuksen aikaansaamiseksi hyvä, etteivät kaikki pukeutuisi samalla tavalla kuin naapuri, jollei satu esittämään armeijan sotilasta. Yleisin väri oli toki musta, mutta muitakin värejä ja erilaisia kuoseja kannattaa ottaa käyttöön, jotta asuun tulee persoonallisuutta ja muista erottuvaa lisäväriä. Aikakauden asuissa erilaiset raidalliset ja ruudulliset kuositkin olivat suosittuja. Myös pohjoisvaltioiden ja etelävaltioiden armeijan varusteita voi yhdistää siviilivarusteisiin.

Huomioita 1800-luvun vaatetuksesta

  • 1800-luvun ihmisille vaatetus oli tärkeä arvon merkki ja köyhimmätkin roistot pyrkivät pukeutumaan paremmin kuin huonommin, jo pelkästään parantaakseen yhteiskunnallista statustaan muiden silmissä. Tämä merkitsi käytännössä lähinnä sitä, että arvokas vaatekappale otettiin käyttöön, sopi se kokonaisuuteen tai ei. Huonoimmillaan asu voi olla sekalainen lajiltelma väreiltään ja kuoseiltaan toisiinsa sopimattomia asusteita.
  • rikkinäinenkin silinteri oli statussymbolina alimmallekin pyrkyrille arvokas vaatekappale. Herrasmiehellä on aina tyylikäs hattu ja kaikki haluavat edes kuvitella olevansa herrasmiehiä. Myös Cowboyt käyttivät useammin ns. knallia kuin ns. stetsonia. Cowboy-hatut eivät olleet varsinkin vanhoissa tv-sarjoissa usein nähtyjä huolitellusti muotoiltuja “kymmenen gallonan hattuja”, vaan todellisuudessa kaikkea muuta kuin huoliteltuja. Kaikenlaiset lätsät ym. Euroopassa yleiset päähineet olivat käytössä, sillä uusia uudisasukkaita saapui Euroopasta jatkuvasti
  • herrasmiehen pukukokonaisuus on usein kolmiosainen, eli siihen kuuluu takin ja housujen lisäksi liivi. Useimmilla ei ollut mitään vaihtovaatteita, vaan niillä ainoilla varusteilla mentiin kaikkialle. Kulunut puku siis sopii kuvaan.
  • kaukana erämaassa ja rajaseuduilla liikkuvat cowboyt, mainarit, metsästäjät, ym. eränkävijät käyttivät käytännöllisempiä asuja
  • ainoastaan intiaanien kanssa tekemisiin joutuneet metsästäjät (buckskinners) käyttivät intiaanien materiaaleja ja varusteita — normiuudisraivaajalle ei olisi tullut mieleenkään laittaa mitään intiaanien vaatteita päälleen
  • housunkannattimet ovat yleinen väline pitää housut ylhäällä, sillä housuissa ei ollut vyölenkkejä. Henkselit kiinnitetään tietysti napeilla. Housujen vyötärö ulottui myös huomattavasti korkeammalle kuin nykyään.
  • cowboy-bootseja ei oltu 1800-luvulla vielä keksittykään, vaan saappaat olivat tyypillisesti pyöreä- tai tylppäkärkisiä.
  • kaikki materiaalit ovat yleisesti nahkaa, villaa, pellavaa, tai puuvillaa. Jokainen tässä harrastuksessa pitkään mukana ollut tietää kertoa, miten nämä materiaalit ovat ylivertaiset pitempiaikaiseenkin 24h ulkona ja leirissä oleskeluun.

5. Naisten asut

Pearl Hart oli ensimmäinen naispuolinen postivaunujen ryöstäjä vanhassa lännessä.

Naiset voivat pukeutua miesten asuun, mutta jos haluaa elävöittää 1800-luvun naisen ajankuvaa, niin naisten asuihin löytyy ohjeita artikkeleista Natural Form – naisten vaatetus n. 1876 – 1882 ja Kuinka pukeutua kuin villin lännen lady.

Naisen asukokonaisuus koostuu seuraavista osista: mekko, hame, tai halkaistu ratsastushame, turnyyri, korsetit, viktoriaanisen ajan hattu, ajankohtaan kuuluvat korut ja tukkalaitteet (esim. sulat), ajankohtaan tyypillinen käsilaukku ja nauhakengät, liivipusero, leveät (alus-)housut (bloomers), tai viitta.

6. Buckskinnerit ja intiaanit

Nämä asut jätämme käsiteltäväksi muussa yhteydessä.

7. Ei sallittuja

Koska ajan henki on tärkeä osa yleisilmettä ja tunnelmaa, tietyt nykyaikaiset vaatteet ja varusteet on nimenomaisesti kielletty:

  • nykyaikaiset materiaalit, polyesterit, keinonahat, goretex, yms. lyhythihaiset T-paidat ym. “trikoot” ym. modernit materiaalit, paitsi jos niitä haluaa välttämättä käyttää näkymättömissä asun alla (emme kuitenkaan suosittele)
  • nykyaikaiset Cowboy-hatut (Country & Western -hatut, erilaiset markkinahatut), lippikset
  • farkut
  • kaikenlaiset urheilujalkineet ja maihinnousukengät riippumatta siitä mistä materiaalista ne on valmistettu
  • nyloniset, muoviset tai velcro-tarroilla kiinnitettävät varusteet
  • valmistajien, sponsoreiden tai joukkueiden logojen kiinnittäminen varusteisiin

8. Elokuvia ja tv-sarjoja

Uudemmista tv-sarjoista Deadwood ja Hell on Wheels ovat puvustuksen suhteen hyviä esikuvia. Jos B-westernit ovat mieleen, niin kyllä mallia voi toki niistäkin ottaa, kunhan tulee tiedostaneeksi, että mitä vanhempi raina, sitä räikeämpiä ja epäautenttisempia ovat myös kuteet, kuten esim. ne kuuluisat kymmenen gallonan hatut, koristeelliset liivit, cowboy-saappaat, ym.!

9. Esimerkki

Vaatteet:
– knalliksi muotoiltu vanha homburg-hattu kirpputorilta 15€
– vanha risa SA raidallinen peltipaita, Varusteleka 5€
– vanha villakankainen frakin liivi, Play It Again Sam 25€
– Bandanna-huivi käytettynä kirpputorilta 2€
– uudet henkselit, Varusteleka 7€
– uudet 1800-luvun malliset villakangashousut nettikaupasta 70€
– käytetyt tylppäkärkiset Bootfactoryn bootsit, joista leikattu nykyaikaiset remmit pois kirpputorilta 40€
Muut varusteet:
– silmälasit kirpputorilta 10€
– linssit vahvuuksin optikolta 60€
– patruunavyö 70€

10. Muutamia hyväksi havaittuja verkkokauppoja

Vakavasti harrastuksensa ottaville historian elävöittäjille vaatteita autenttisista materiaaleista:

Euroopassa: http://www.sutlers.co.uk/index.html

Amerikassa esim.:
blockaderunner.com
townsends.com (entinen jastownsend.com)

Lisää suosituksia hyvistä myyjistä löytyy esim. täältä: http://www.stonewallbrigade.net/membership/recommended-sutlers/

Edullisia western-asuja (saattavat olla osin keinokuitua):
riverjunction.com
historicalemporium.com

HUOM! Keinokuiduista valmistetut vaatteet eivät ole mukavia pidempiaikaisessa oleskelussa säiden armoilla, eivätkä ole turvallisia avotulen äärellä.

Linkkejä

Clothing Through American History https://books.google.fi/books?id=Nbs8ks20tt8C&printsec=frontcover&#v=onepage&q&f=false

https://vintrowear.wordpress.com/2011/05/30/get-your-old-west-on-real-cowboys-and-the-shirts-they-wore

https://truewestmagazine.com/the-evolution-of-western-wear/

Luettavaa

Foster-Harris, The Look of the Old West: A Fully Illustrated Guide. Viking Press, 1955.

Lindmier, Tom and Steve Mount, I See by Your Outfit: Historic Cowboy Gear of the Northern Plains, Glendo, WY: High Plains Press, 1996.

Beard, Tyler. 100 Years of Western Wear, Salt Lake City: Gibbs-Smith, 1993.

Stanley, Jerry. Cowboys & Longhorns: A Portrait of the Long Drive, New York: Crown Publishers, 2003.

Abbott, Edward C. We Pointed Them North: Recollections of a Cowpuncher.  Farrar & Rhinehart, 1939.

Bryson, Bill.  At Home.  New York: Doubleday, 2010.

—Weasel

Elävä historia

Haluaisitko mukaan toisenlaiselle matkalle menneeseen?

Oletko kiinnostunut Amerikan rajaseutujen ja villin lännen historiasta sellaisena, kuin se oikeasti tapahtui? Haluaisitko tutkia ja kokeilla, eläytyä ja oppia? Jos vastasit kyllä, COWSin Elävä historia alajaosto on juuri sinua varten.

Tarjoamme yhdyssiteen ja toimintafoorumin kulttuuri-, tyyli- ja tapahistoriapainotteisesti wanhaa länttä harrastaville COWSin jäsenille. Meidän avullamme voit lisätä historiallisen maustehyppysellisen harrastukseesi.

Tuemme myös muiden alajaostojen sisältökehitystä tarjoamalla historiapainotteisia näkökulmia toimintojen suunnitteluun ja toteutukseen. Olemme mukana monessa, ja järjestämme myös omaa ohjelmaa.

Meidän kynnyksemme kannattaa ylittää, olitpa sitten aloittelija tai jo pidemmälle ehtinyt. Tule rohkeasti mukaan!

Jaoston vetäjä vuodelle 2020: Mark Stone

Historian harrastajien tapahtumat

“Täältä”:http://www.google.com/calendar/embed?src=ivtc5cfrrtkvl78bh14filrmco%40group.calendar.google.com&ctz=Europe/Helsinki&pvttk=6652881094da34980842e8471aadb74e löytyy Google-kalenteriin merkittynä tiedossa olevat suomalaisia historian harrastajia kiinnostavat tulevat tapahtumat yhdestä paikasta.

Toukokuu 27. 2007, GUN SHOW -07/1, Suomen Asehistoriallinen Seura ry


Suomen Asehistoriallinen Seura ry

*Keräilijöille ja alan harrastajille tarkoitettu myynti- ja esittelypäivä*

*+GUN SHOW -07/1+*

*JALKAVÄKIMUSEO 27.5.07 KLO 9-16*

Mikkelin vanha kasarmialue (Jääkärinkatu 6-8)

*Lippu 10 €*

(Sisältää pääsyn myös Jalkaväkimuseoon)
Teemanäyttely: Jalkaväen 60 rauhan vuotta

* Antiikka- ja käyttöaseita
* Teräaseita
* Varaosia
* Varusteita
* Kirjallisuutta
* Keräilypatruunoita
* Kaikkea alaan kuuluvaa esineistöä

Pöytäkoko 70 x 100 cm, hinta 30 €
Pöytien valmistelut 26.5. klo 16
16-21 ja 27.5. klo 6-9
Pöytävaraukset 15.4.07 mennessä.
Juha Ikonen, Sieponkuja 3, 50170 Mikkeli
puh. 050 543 4811 tai s-posti: ikonen.juha (at) dnainternet.net

C.O.W.S. yhdistyksen historiaa

Classic Old Western Society of Finland eli C.O.W.S. perustettiin vuoden 1999 toukokuun puolessa välissä Somerolla, jonne Ray Tulk oli kutsunut kymmenen innokasta Villin Lännen harrastajaa. Aiemmin oltiin todettu Suomessa olevan kasvavaa kiinnostusta Cowboy Action Shooting -ampumaharrastusta kohtaan, mutta täältä puuttuvan taho, joka organisoisi kyseistä toimintaa. Päätettiin itse kokoontua asian tiimoilta ja katsoa, mitä saataisiin aikaiseksi.

Alusta lähtien oli selvää, että perustettava yhdistys ei tulisi keskittymään pelkästään Cowboy-ammuntaan. Se toki tulisi näyttelemään merkittävää roolia yhdistyksen toiminnassa, mutta varsinainen toiminta-ajatus oli koota yhteen Villistä Lännestä tavalla tai toisella kiinnostuneita ihmisiä.

Jo perustamiskokouksessa oli läsnä laaja kirjo alan harrastajia. Ampujien lisäksi paikalla oli pikaveto- ja gunplay-harrastajia, asekeräilijöitä, ratsastajia, Western-tarvikkeiden myyjiä, ase- ja ampumatarvikekauppiaita, historian tutkijoita jne. Puheenjohtajaksi valittiin Ray Tulk ja varapuheenjohtajaksi Mad Dog Reno. Sihteerin tehtävän vastaanotti One Eye Willy. Yhdistyksen nimeksi valittiin Wild West Club of Finland, mutta koska pian selvisi, että sen niminen yhdistys oli jo olemassa, jouduttiin tilalle keksimään uusi nimi. Monien ehdotusten joukosta valittiin Classic Old Western Society of Finland, eikä vähiten sen nasevan lyhenteen “COWS” johdosta.

Perustamiskokouksessa määriteltiin puitteet, joiden sisällä yhdistys tulisi toimimaan. Tarkoituksena on edistää Villin Lännen historian ja aseiden tuntemusta sekä perinteisten Lännen aseiden keräily- ja ampumaharrastusta – myös jäljitelmäaseilla. Samoin yhdistyksen tarkoituksena on edistää perehtymistä Villin Lännen ajan vaatetukseen, musiikkiin, ruokakulttuuriin, ratsastukseen, intiaanikulttuuriin sekä tutkia suomalaisten siirtolaisten vaiheita suuressa Lännessä. Mitään tiukkoja aikarajoja ei asetettu, joskin yleisesti ajatellaan Villin Lännen ajallisesti sijoittuvan 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle, jolloin Yhdysvallat koki voimallisen laajenemisen mantereen länsiosaa kohti.

Täytyy silti todeta, että COWSista löytyy myös varhaisemman Pohjois-Amerikan harrastajia. Mukana on esimerkiksi piilukkoasein varustetuneita Mountain Man ja intiaaniharrastajia.

Toiminta alkuun

COWSin toiminnan alkuvaiheessa kesällä 1999 oli tärkeää levittää tietoa yhdistyksen olemassaolosta ja hankkia mukaan lisää jäseniä. Ase-lehti julkaisi artikkelin yhdistyksen perustamisesta ja esitteitä jaettiin ahkerasti, mutta eniten julkisuutta toi varmasti Ellivuoren Gun Show, jossa COWSilla oli näyttävä osasto ja jossa yhdistys järjesti kaksi pienimuotoista Villin Lännen esitystä, joissa ammuttiin lännenvaatteissa paukkupatruunoilla ilmapalloja, heiteltiin veistä, lassottiin ja paukuteltiin ruoskaa. Pienistä kommelluksista huolimatta palaute oli erittäin myönteistä sekä yleisön, että järjestäjien taholta.

Toinen kesän tai oikeastaan syksyn kohokohdista oli Suomen ensimmäinen Cowboy Action Shooting-kilpailu. Järjestäjäksi ehti ennen COWSia Lahden Silhouette & Practical Kerho ry.

Yhdistykseksi ja ampumaseuraksi

Toukokuun lopulla 2000, kevään vaihtuessa kesäksi koitti vuosituhannen ensimmäisten suomalaisten Cowboy-ammuntakilpailujen aika. Kaksipäiväiset kisat järjesti COWS yhdessä Action Shooting Clubin kanssa.

Heinäkuussa 2000 matkapuhelimet piippailivat ahkerasti, kun yhdistyksen sihteeri One Eye Willy ilmoitteli tekstiviesteillä hallituksen jäsenille COWSin hyväksymisestä rekisteröidyksi yhdistykseksi sekä lääninhallitukselta saadusta luvasta toimia ampumaseurana.

Nykypäivä

Lisätietoja viimeaikojen ja tulevista tapahtumista löydät etusivultamme. Parhaiten tieto tavoittaa sinut tietysti COWS:n Chroniclella joka postitetaan jäsenille, sekä näin sähköisessä muodossa . Lähde mukaan, meitä on jo yli 400!

Pohjois-Amerikan historiaa

Pohjois-Amerikan historiaa valkoisen miehen saapumisen jälkeen:

(Fort Laramie 1858)

*1492 Columbus saapuu Amerikkaan.
*1519 Cortes valloittaa nykyisen Meksikon alueen.
*1620 Englantilaiset asuttavat Plymouthin.
*1640 Suomalaissiirtolaisia asettuu Delaware joelle.
*n. 1650 Hevosten leviäminen tasangoille alkaa mahdollistaen tasankointiaanikulttuurin syntymisen.
*1658-> Ranskalaiset tutkimusmatkaajat avaavat lännen; Chouart, Radisson, Cavelier, la Salle, Tonti, Veniard, Verandrye, Mallet.

*1670 Hudson’s Bay Company perustetaan organisoimaan turkiskauppaa.

*1755 – 1763 French Indian War (Seven Years War).

*1756 Komanssisotien alku.

*1762 Ranska luovuttaa Missisippin lännenpuoleiset alueet Espanjalle.

*1764 Chouteua perustaa St Louisin kylän.

*1776 Itsenäisyysjulistus ja vapaussota (1775-83).

*1784 Venäläisiä muuttaa Alaskaan.

*1784 The North West Company aloittaa kamppailun turkiskaupan herruudesta Hudson’s Bay Companyn kanssa.

*1787 Yhdysvaltojen perustuslaki hyväksytään.

*1788 Amerikkalaiset käynnistävät turkiskaupan luoteisrannikolla.

*1793 MacKenzie; North West Companyn kauppias ylittää Pohjois-Amerikan mantereen.

*1795 Yhdysvaltain ja Espanjan välinen kauppayhteys luodaan San Lorenzon sopimuksella.

*1800 Espanja luovuttaa salassa Lousianan alueen Ranskalle.

*1803 Napoleon myy Lousianan yhdysvalloille; alueen tutkimus käynnistetään; Lewis ja Clark tutkimusmatkalla.

*1808 Uusia turkisyhtiöitä; American Fur Company 1808 ja Pacific Fur Company 1810.

*1812 Vuoden 1812 sota (1812-14) amerikkalaisten ja englantilaisten välillä.

*1818 Yhdysvaltojen ja Kanadan raja sovitaan.

*1819 Florida siirtyy Yhdysvalloille Espanjalta.

*n. 1820 Nallilukko yleistyy piilukon rinnalla.

*1820 Stephen Long tutkimusmatka Rocky Mountain -vuorille.

*1821 Meksikolaiset itsenäistyvät ja kauppayhteys (Santa Fe Trail) avataan.

*1822 W.A. Ashley käynnistää Free trapper -liikkeen kutsumalla yritteliäitä nuoria miehiä itsenäiseen turkispyyntiin

*1824 Jim Bridger löytää Salt Laken alueen luullen sitä Tyyneksi Valtamereksi.

*1826 Jedediah Smith johdattaa ensimmäiset amerikkalaiset maitse Kaliforniaan.

*1828 Yhdysvaltain ja Meksikon raja asetetaan.

*1830 Pre-emption Act mahdollistaa julkisten maiden lunastamisen; Jedediah Smith ja William Sublette johdattaa ensimmäisen vaunukaravaanin Tyynelle Valtamerelle; Joseph Smith perustaa Mormonikirkon; Indian Removal Act mahdollistaa intiaaniheimojen siirtämisen idästä.

*1831 Nez Perce intiaanit pyytävät luokseen lähetyssaarnaajaa ja käynnistävät näin saarnaajien liikkeen läntisten heimojen pariin.

*1832 George Catlin matkaa ylös Missouria dokumentoiden kohta katoavaa kulttuuria.

*1833 Prinssi Maximillian ja Karl Bodmer seuraa Catlinin jalanjälkiä. Samuel Colt kehittää revolverinsa.

*1834 Fort Laramie perustetaan North Platte joelle; Laramiesta muodostuu tasankojen valloituksen keskipiste.

*1835 Teksasin Vapaussota (1835-36). Seminole sota (1835-42) Floridassa.

*1836 Alamon taistelu. Samuel Colt patentoi revolverinsa.

*1838 Trail of Tears; Cherokeet siirretään länteen. Ensimmäinen Mormonisota Missourissa.

*1840 Viimeinen Rendezvous Green Riverillä päättää Turkispyynnin kulta-ajan.

*1841 John Bidwellin organisoimat vankkurikolonnat avaavat reitin Oregoniin ja Kaliforniaan.

*1842 J.C. Fremont johdattaa kartoitusryhmän Kalliovuorille. Dawson Massacre. Meksikolaiset hyökäävät San Antonioon.

*1843 Oregon Trail aukeaa johdattaen tuhansia läpi Kalliovuorten. Fremont julkaisee matkaraporttinsa, josta tulee Oregoniin matkaajien matkaopas.

*1845 Manifest Destiny; J.L. Sullivanin käsite julistaa kutsumuskohtalo-oppia erämaan valloittamiseksi presidentti J.K.Polkin pyrittyä liittämään Teksasin ja Kalifornian Yhdysvaltoihin.

*1846 Mexican War (1846-48) syttyy.

*1848 Kaliforniasta löydetään kultaa.

*1849 Forty-Niners; yli 80 000 miestä matkustaa Kaliforniaan kultakuumeen innoittamana.

*1851 Suurimmat tasankointiaaniheimot allekirjoittavat Fort Laramien sopimuksen.

*1854 Grattan Battle, yksittäisen lehmän teurastus johtaa ensimmäiseen suureen yhteenottoon Sioux intiaanien kanssa; samaan aikaan valkoisten matkustus ja suuret biisonimetsästysretket jakavat tasankojen suuret biisonilaumat pohjoiseen- ja eteläiseen laumaan.

*1855 Ash Hollow; Brule Sioux kylä tuhotaan täysin kostoksi Grattanin taistelusta.

*1856 A.E.Burnside kehittää takaa ladattavan kiväärin.

*1857 Utah War (1857-58); Yhdysvallat ja Utahin Mormonit taistelevat alueen hallinnasta.

*1859 Coloradon Kultakuume; yli 2,5 miljoonaa maahanmuuttajaa saapuu, joukossa 66 000 kiinalaista.

*1860 Pony Express luo postiverkoston rajaseuduille. Navajo War (1860-64); Navajo intiaanit kukistetaan Kit Carsonin johdolla ja siirretään reservaattiin (the Long Walk). Spencer-karbiini käynnistää useastilaukeavien aseiden aikakauden.

*1861 Civil War (1861-65), Pohjois- ja Etelävaltioiden välillä syttyy sisällissota. Lennätin yhdistää koko valtion. Apassisodat (1861-1886).

*1862 Sioux Uprising (1862-64); Santee Sioux intiaanit nousevat kapinaan; intiaanipelko leviää kulovalkean tavoin pohjoisille tasankoille. Homestead Act -asetuksella taataan kaikille kansalaisille mahdollisuus lunastaa 160 eekkeriä asuttamatonta maata. Gatling konekiväärit ja Henry kiväärit tulevat markkinoille

*1863 Gettysburgin taistelu; Quantrill-sissijoukot terrorisoivat Kansasissa.

*1864 Sand Creek; Kenraali Chivington tuhoaa Cheyenne intiaanien kylän Coloradossa. Killdeer Mountain; Kenraali A. Sully tuhoaa Sioux kylän North Dakotassa.

*1865 Powder River Expedition; Kenraali P. Conner käy joukon yhteenottoja Sioux, Cheyenne ja Arapaho heimojen kanssa; joukko rauhansopimuksia allekirjoitettiin, mutta ilman suurempaa vaikutusta.

*1866 Red Clouds War (1866-1668); Carringtonin joukot rakentavat kolme linnoitusta Mustille Vuorille vain tullakseen lähes piiritetyiksi niihin. Fetterman taistelu; Sioux, Cheyenne ja Arapaho intiaanit Punaisen pilven johdolla tuhoavat kaikki Fetterman 80 sotilasta. Dynamiitti keksitään. Quantrill -sissit Jesse ja Frank James käynnistävät suuren pankkiryöstösarjan Missourissa. Ensimmäinen iso karja-ajo Teksasista New Mexicoon. Civil Rights Bill säätää kaikille Yhdysvalloissa syntyneille henkilöille (pois lukien intiaanit) yhtenäiset oikeudet.

*1867 Yhdysvallat ostaa Alaskan Venäjältä. Ensimmäinen iso karja-ajo Teksasista Kansasiin Chisholm-reittiä. Medicine Lodge Treaty; Yhdysvallat solmii merkittävän sopimuksen eteläisten tasankointiaanien kanssa. Mustilla vuorilla käydään Wagon Box Fight ja Hayfield Fight, joissa intaanien suurhyökkäykset pysäytetään hyvin pienellä hyvin aseistautuneilla joukolla. Bear Butte Council; yli 6000 Sioux, Cheyenne ja Arapaho intiaania päättää yhteisestä vastarinnasta. Piikkilanka keksitään.

*1868 Punaisen pilven sota päättyy Fort Laramien 1868 sopimukseen jossa intiaaneille luovutetaan koko Mustien Vuorten alue ja siellä sijaitsevat linnoitukset hyljätään. Custer tuhoaa Cheyenne kylän Washitassa, Oklahomassa. Kalifornian intiaanit hävitetään lopullisesti.

*1869 Rautatieverkko yhdistää mantereen poikittain.

*1870 Marias massacre; Majuri E. Bakerin johdolla tuhotaan rauhaisa Piegan Mustajalkaintiaanien kylä Montanassa. Massiivinen biisoninmetsästyskausi alkaa rautatien leviämisen yhteydessä.

*1871 Camp Grant; yli 100 Apassia tapetetaan. Kenraali Crook käynnistää kampanjan Apasseja vastaan. Cochise antautuu. Ensimmäinen panosrevolveri.

*1872 Modoc War (1872-73); Modoc-intiaani Captain Jackin johdolla nousee vastarintaan. Buffalo Bill Cody aloittaa teatteriuransa.

*1873 The Panic of 1873; suuri talousromahdys ajaa Yhdysvallat yli viisi vuotta kestävään pahaan lamaan. Susimetsästäjät tuhoavat Assiniboine-intiaanien kylän Kandassa. Winchester ja Colt Peacemaker tulevat markkinoille.

*1874 Custer löytää Mustilta vuorilta kultaa. Apassit sijoitetaan San Carlosin reservattiin, josta he kuitenkin pakenevat Geronimon johdolla.

*1875 Kultaryntäys Mustille Vuorille; Deadwood perustetaan. The Lakota War (1875-77).

*1876 Kenraalit Crook, Terry ja Gibbon pyrkivät saartamaan intiaanit pohjoisilla tasankoilla; Crook tuhoaa Sioux ja Cheyenne kylän Powder-joella mutta kärsii tappion Rosebudissa (Battle of Rosebud). Kenraali Custer kohtaa kohtalonsa Little Big Horn -joella. Battle of Slim Buttes; American Horse kuolee.

*1877 Crazy Horsen kylä tuhotaan (Battle of Wolf Mountain) ja hän antautuu; hänet tapetaan Fort Robinsonissa. Osa Sioux ja Cheyenne -intiaaneista allekirjoittaa uuden sopimuksen, mutta Istuva Härkä pakenee Hunpapa Sioux -intiaaneineen Kanadaan. Nez Perce War; Chief Joseph käy neljän kuukauden ajan sotaa yhdysvaltoja vastaan. John Wesley Hardin vangitaan. Ensimmäinen kaksitoiminen revolveri.

*1881 Istuva Härkä palaa Kanadasta ja antautuu Alfred Terrylle. Viimeinen suuri karjanajo päätyy Dodge Cityyn. Erityisen kylmä talvi Montanassa; karjankasvatus pulassa. Billy The Kid päättyy oikeuteen. Tombstonessa käydään O.K. Corral taistelu Wyatt Earphin ja Clantonin klaanin välillä. Crow Dog tappaa Spotted Tailin. Gerominos Resistance (1881-1886); 24 apassia taistelee 5 vuoden ajan 5000 sotilasta vastaan.

*1882 Jesse James ammutaan.

*1883 Ensimmäinen Buffalo Bill Show. Viimeinen suuri biisoneiden teurastus. Biisonilaumat ovat kadonneet.

*1886 Geronimo antautuu. Kuivuus lopettaa vapaan karjanlaiduntamisen; Cowboy-aika päättyy.

Snake Valley Rendezvous & Horna 2019

Horna 2019 Cowboy Airsoft, Bow & Arrow Hunt sekä Rendezvous Camp

Päivämäärä:

13.–15.9.2019 viikonloppuna

Ohjelma:

  • ampumaradalla historiallisesti teemoitettuja Cowboy Airsoft -skenaariopelejä
  • perinnejousimetsästystä metsästysseuran alueella
  • historian elävöittäjien Rendezvous-leiri

Käytössä ampumarata sekä metsästysseuran metsästysmaja ympäröivine alueineen (12000 ha), sauna, huussit, laavu, sekä polttopuut talon puolesta.

Osallistumisvaatimukset:

Tarkempia tietoja lähiaikoina.

Osoite:

Kievarintie 574, Loimaa.
GPS koordinaatit 60.982872,22.710407

Ajo-ohje kuvana

HUOM!

Osallistujia kehoitetaan saapumaan kimppakyydillä jos suinkin mahdollista, sillä pysäköintitilaa on rajoitetusti!

Ilmoittautuminen


Periootiasu ilman periootilaseja, onko se sopivaa?

Ajanmukaisten silmälasien hankinta voi tuntua vaikealta, mutta jos sopivia laseja ei tule antiikkitorilta vastaan, nykyään on myös saatavilla uustuotantona kaikennäköisiä silmälasisankoja kaikille historiallisille aikakausille.

Sight and Hearing, How Preserved, and How Lost, by J. Henry Clark, Scribner, 1856

Mutta millaiset ovat 1800-luvulle oikean näköiset historialliset lasit?

Lue kaikki Single Action Shooting Society:n The Cowboy Chronicle -lehdessä julkaistusta artikkelista, joka löytyy pdf-tiedostona Historic Eyeware Company:n aihetta käsittelevältä sivulta.

History on Your Face – Common Spectacle Styles Before, During and After the Civil War, 1835 – 1870

The human eye is far from being a perfect optical organ. The most commonly used correction of vision problems are mounted lenses – eyeglasses – not only at present, but also during the last few centuries. During the 18th and 19th centuries English-speaking populations universally called these contrivances “spectacles”. The term “spectacles” specifically refers to eyeglass frames that have side pieces, or temples, to hold the glasses to the eyes. This article provides accurate information about spectacles styles available during the 1835 through 1870 period.

artikkelilinkki
Ophthalmic Surgery and Treatment: with Advise on the Use and Abuse of Spectacles, John Phillips, Chicago, 1869

Jos artikkeli ei yllä olevasta linkistä löydy, löydät sen myös tästä.