_Ringo Kid_
– Edited By Frank Wolf –
Muistakaa ennen kaikkea, että CAS – säännöstö on pukeutumisen osalta ohjenuora, ei tiukka vaatimus siitä, että kaiken täytyy olla tiukasti 1800-luvun mukaista ja täysin autenttista. Lajissa ei ole kyse dokumentista tai museoarvoista. On yhtä oikein pukeutua 1930-40 lukujen lännenelokuvien tyyliin, Hollywood tyyliin 1970 luvun lännen elokuvaa tai TV-sarjoja peilaten, Kurt Russellin ja Val Kilmerin Tombstone – elokuvan pukuloistoon, kuin 1800 luvun lopun autenttisiin lännenasuihin, kuvasivatpa ne sitten karjapaimenta, saluunan tanssityttöä, ratsuväkeä, peluria, armeijan tiedustelijoita, intiaaneja, kaupunkilaisia, lainvalvojia tai mitä tahansa tyypillistä lännen hahmoa. PÄÄASIA on yrittäminen ja edes pieni vaivannäkö. Itse asiassa, pukeutumatta jättäminen oikeastaan halveksii niitä, jotka haluavat antaa oman panoksensa lajiin ja sen värikkyyteen, näkemällä vaivaa varustautumisensa eteen. Farkut EIVÄT OLE osa autenttista lännenasua.
Mikä sitten on autenttista pukeutumista? Seuraavassa hieman valaistusta asiaan. 1800-luvun puolivälistä aina vuosisadan loppuun ja vielä pari vuosikymmentä 1900-luvun puolelle, vaatteet olivat pelkästään luonnon materiaaleista tehtyjä. Synteettiset materiaalit, kuten Nylon, ilmestyivät vasta 1930 luvun tienoilla, Polyesterit ovat täysin nykyaikaa. Jos asussa on näitä nykyaikaisia materiaaleja, esimerkiksi puuvilla-polyesteri sekoitteet, tulisi niiden kuitenkin näyttää luonnonmukaisilta, kuten villa, puuvilla, pellava, silkki, jne
Polyesteri materiaalina antaa vaatteille kiillon tai välkkeen, jota puhtaassa luononmateriaalissa ei ole. Kangas ei myöskään istu tai “laskeudu” samalla tavalla kuin puhdas luonnonmateriaali. Jos todella etsit autenttisuutta, pysyttele erossa materiaaleista, joissa on nykyaikaisia sekoitteita. Teepä solmu polyesteristä valmistettuun rusettiin tai bandanaan ja vertaa sitä vastaaviin silkkisiin niin huomaat eron. Luonnon materiaalista tehty laskeutuu kauniisti kun taas “muovisen” liinan päät ovat jäykän ja törröttävän oloiset. Käyttömukavuus luonnonmateriaaleilla on myös aivan toisenlainen. Polyesterit ja vastaavat nykymateriaalit hiostavat aivan eri tavalla, kuin esimerkiksi silkki tai pellava.
Vanhan lännen työläisten (lehmipojat, kauppiaat, tallityöläiset jne) asut olivat yleisesti ottaen löysästi istuvia, takkien osalta jopa säkkimäisiä. Herrasmiesten tiukasti istuvat asut johtuivat Viktroriaanisen ajan etiketistä ja muodista, hyvin istuva takki antoi kuin luonnostaan herrasmiehelle arvokkaan ja muodollisen ryhdin. Vaatteiden tiukahko istuvuus ei siis johtunut siitä siitä että vaatteet olisivat kutistuneet pesussa. Villaa ja muita kutistuvia kuituja varten oli olemassa hyvin yksinkertainen kuivapesu eli talkki jolla vaatteet ‘kyllästettiin’ ja joka lopuksi harjattiin ja tampattiin pois. Housut olivat löysähköä, suoralahkeista mallia, mahdollisesti aivan vähän lahkeen suusta leveneviä, ei polven alapuolelta, kuten jotkut nykyaikaiset housut. Housun lahkeet eivät olleet “prässätyt”, ennen kuin joskus 1880-luvun puolessa välissä. Housujen vyötäröllä, selän puolella oli lyhyt tamppi ja kiristys solki, jolla housujen istuvuutta vyötäröllä voitiin säätää. Housujen etumuksessa oli napitus. Vetoketjut ilmaantuivat käyttöön vasta joskus 1930 luvun tienoilla. Housut olivat vyötäröltä korkeita, verrattuna nykyaikaisiin housuihin ja vyötäröt olivat tiukasti istuvat tai pidettiin ylhäällä housunkannattimilla. Vöitä käytettiin joskus mutta ne yleistyivät vasta 1900 luvun alun jälkeen.
Housujen lahkeet työnnettiin usein saappaiden varren sisään, joko siksi, että kadut olivat mutaiset tai pölyiset tai siksi, että metsäisessä maastossa tai piikkisellä preerialla lahkeet tarttuivat kiinni kasveihin ja rispaantuivat. Saappaat olivat myös melko kallis hankinta joten niiden varsien haluttiin näkyvän. Herrasmies ei kuitenkaan tälläiseen lähtenyt mukaan vaan piti housut varsien päällä paitsi ollessaan hevosen selässä. Jos lahkeet pidettiin saappaanvarren päällä, ne olivat pitkät ja jopa vähän “makkaralla” saappaan päällä ellei kyseessä ollut räätälin tekemät housut. Sekatavarakauppojen ‘sarjatuotantona’ valmistetuissa housuissa ja paidoissa oli yleensä pitkät hihat/puntit sen takia että sama koko soveltuisi useamman pituisille asiakkaille mutta räätäliltä hankitut vaatteet noudattivat yleensä vallitsevaa muotia. Chaparejos, eli “chapsit” olivat löysästi istuvat, riippumatta siitä, olivatko ne suorat “shotgun” tyyliset tai lepattavat “batwingsit”. Miesten paitojen hihat olivat löysät – eivät aina isot ja pussimaiset, mutta eivät koskaan tiukat ja istuvasti leikatut. Paidan leikkaus oli myöskin täyteläinen, ei vartalonmyötäinen. Neppareita ei ollut ennen kuin 1900 luvun loppupuolella, ne ovat nykyisen rodeoajan tuotteita. Napit olivat luuta, helmiäistä, kovakumia, metallia tai sen ajan muovailtavia “synteettisiä” aineita. Nykyaikaiset, kärjistään napitettavat kaulukset eivät kuulu autenttisen pukeutumiseen. Kauluksettomat paidat ovat ajalle tyypillisiä, kuten myös “pystykaulus” (frakkikaulus) ja taitetut kaulukset, joissa on joko terävä tai pyöreä kauluskäänteen pää. Paita pidettiin yleensä napitettuna ylös asti. Useimmiten käytettiin myös jonkunlaista solmuketta tai liinaa. Sen ajan herrasmies ei kulkenut paidan ylimmät napit auki, saatikka rintakarvat pilkottaen, kuten nykyään on usein tapana. Tummahkot värit, kuten laivaston sininen, musta tai viininpunaisen tai vihreän tummat värit olivat suosiossa – jopa lämpimällä säällä – koska lika ei näkynyt tummassa yhtä hyvin kuin valkoisessa tai vaaleissa väreissä.
Liivit olivat enimmäkseen vyötärölle ulottuvia ja ne kiristettiin selkäpuolella olevalla säätötampilla tyköistuviksi. Liiveissä oli myös yleensä kaulukset ja usein neljä taskua sekä povitasku.
Saappaat olivat joko tasa- tai pyöreäkärkiset. Terävät kärjet tulivat muotiin vasta 1900 – luvun puolella. Saappaat olivat usein varreltaan väljät, jotta lahkeet voitiin työntää saappaiden sisään, korkeavartiset (16-18 tuumaa), erilaisilla varren suun leikkauksilla. Tasainen “Savupiippu” – ja kaareva leikkaus olivat molemmat suosittuja, kuten ratsuväen mallin mukainen edestä, polven yläpuolelta taakse, polven alapuolelle madaltuva varren suu. Korkojen muoto vaihteli erittäin matalista aina korkeisiin ja kapeisiin, riippuen käyttäjänsä ammatista. Cowboyt suosivat korkeaa, saappaan alle kallistuvaa korkoa, kun taas muut, jotka eivät viettäneet paljon aikaa hevosen selässä, käyttivät matalampaa, paremmin kävelyyn soveltuvaa kantamallia. Ratsuväki käytti kuitenkin matalaa saappaan kantamallia, koska kyseessä oli kuitenkin pääsääntöisesti sotilas, ei pelkästään ratsumies.
Pisteenä Iin päällä on hattu. Hatut olivat aluksi yleisesti tasalieriset, kuvultaan suuria, pyöreä tai tasakupuisia. Myös nykyään käytössä oleva knalli, 1860-luvulla yleisesti Bowleriksi kutsuttu pyöreä- tai tasakupuinen ja kapealierinen hattu oli suosittu. Kupuja ja lierejä alettiin myös pian muotoilla muodin, tai käyttäjän yksilöllisen mieltymyksen mukaisesti. Intiaanisotien jälkeen yksi suosittu malli oli niin sanottu “Montana peak”, joka oli päältä, neljästä kohtaa kuopalla, muodostaen “merijalkaväestä tutun” kuvun mallin, tai “conk covers” joka oli vain yksinkertainen ura tai kuoppa hatun kuvussa. Hatut, joissa on ylöspäin käännetyt lierit tulivat enemmän muotiin vasta 1920 luvulla.
Mitä naisiin tulee, “todellinen lady” ratsasti naistensatulassa aina myöhäiseen 1880 – lukuun, jolloin joku uskalias nainen alkoi käyttää normaalia satulaa, ratsastaen hajareisin, kuten miehet. Kuitenkin, karjatilallisten vaimot, tyttäret ja muut naiset, jotka ratsastivat syrjäisillä seuduilla, pukeutuivat miesmäisesti käytännön syistä ja ratsastivat “jalat hampsottaen hevosen molemmin puolin”, kuten miehet. Kun naiset alkoivat julkisesti käyttää normaalia satulaa, tuli muotiin “ratsastushame”, jotka olivat itse asiassa löysälahkeiset housut. Nämä voitiin usein napittaa lahkeistaan yhteen, jolloin saatiin vaikutelma hameesta.
Hameen alla oli pantaloon – typpiset housut (useimmiten valkoista puuvillaa) ja silkkiset, puuvillaiset tai villaa olevat, tummat tai kuviolliset sukat (raita- tai ruutukuvio). Saappaat tai kengät olivat korkeakorkoiset, kannuksilla tai ilman. Puserot olivat värikkäitä, löysillä, usein jopa pussimaisilla hihoilla. Kaulukset olivat korkeat, edestä kaulan ympäri napitetut, hihat olivat pitkät. Tyköistuvat liivit ja takit kuluivat myös naisten vaatevalikoimaan.
Edellä lueteltu antanee jonkinlaisen kuvan siitä, minkälaista vaatetusta sinun pitäisi hankkia oikeanlaista “periodipukeutumista” silmälläpitäen. Täydellisen listan antaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä muoti vaihteli silloinkin aivan kuten tänä päivänä ja mikä oli muotia kymmenen vuotta sitten saattaa taas olla muodikasta. Lisäinformaatiota saat tutustumalla esimerkiksi vanhan lännen taiteilijoiden – kuten Charles M. Russell, Frederic Remington, Charles Schreyvogel, Olaf Weighorst, O.C. Seltzer ja W. R. Leigh – kuvittamin teoksiin.
Myös seuraavat teokset toimivat hyvinä tietolähteinä.:
* I See By Your Outfit, by Tom Lindmier and Steve Mount, published by High Plains Press, Dept. CMSA, P.O. Box 123LM, Glendo, WY 82213;
* Cowgirls, Early Images And Collectibles, by Judy Crandall, Dept. CMSA, P.O. Box 580, Halmilton, MT 59840 (phone 1-800-255-1830);
* Cowgirls, Women of the Wild West, by Elizabeth Clair Flood, Zon International Publishing, Dept. CMSA, P.O. Box 6459, Santa Fe, NM 87502 (phone 1-800-266-5767).