Tarkka-ampujat Amerikan sisällissodasssa


United States (Berdan’s) SharpShooters -joukot Amerikan sisällissodassa


Amerikan sisällissodan aikana oli kaksi vihreitä uniformuja käyttävää rykmenttiä Pohjoisvaltioiden palveluksessa. Nämä olivat United States SharpShooters Ensimmäinen ja Toinen Rykmentti. Aikoinaan he olivat hyvinkin kuuluisia, näinä päivinä heidät on lähes unohdettu ja yleensä Amerikan sisällissodasta muistetaan Pohjoisen siniset ja Etelän harmaat uniformut.


Hiram Berdan, New Yorkilainen keksijä ja mestariampuja, esitti organisoitavaksi parhaista tarkka-ampujista koostuvat erilliset yksiköt. Heidät tulisi varustaa nopeakäyttöisillä ja varmoilla aseilla. Nuo miehet koostuisivat tiedustelijoista, etäältä toimivista tarkka-ampujista ja hyökkäävistä osastoista. Idea hyväksyttiin sodan johdon toimesta ja Berdan nimitettiin joukkoja komentavaksi everstiksi.

Ennen kuin yksikään mies voitiin hyväksyä, hänen täytyi läpäistä ampumakoe. Hyväksyttyyn tulokseen piti ampua kymmenen osumaa vapaalta kädeltä sadan jaardin (n. 91 metrin) matkalta kymmenen tuuman (n. 25 cm) ympyrään. Ammunta suoritettiin 1859 Sharps-paperipatruunakiväärillä ampuen laukaukset mahdollisimman nopeasti. Toisaalta suoritettiin myös vastaava ammunta tuelta, jolloin etäisyys oli 200 jaardia.

Tarkka-ampujat lähetettiin koulutusleirille Washingtonin pohjoispuolelle, missä he oppivat uudet taitonsa.Harjoitus oli käytännöllistä ja kovaa. Tarkka-ampujat oppivat taistelemaan rohkeasti, suojautumaan tarvittaessa ja käyttämään ammuksia vain juuri sen verran kuin oli tarpeellista. Tarkka-ampujat olivat harjoitusleirillä sodan alussa lokakuusta 1861 maaliskuuhun 1862.


Sharpshootersien vaatetus koostui tummanvihreästä frockcoat-tyyppisestä päällystakista ja saman värisestä forage cap -tyyppisestä mustalippaisesta lakista. Käytössä oli myös mustia lierihattuja aselajitunnuksilla varustettuna. Housuina oli vaalean sinisiä housuja, kuten muullakin jalkaväellä, tai sitten tummanvihreitä. Kenkinä käytettiin jalkaväen pitkävartisia nahkasaappaita tai lyhytvartisia broganeita varustettuna nahkaisilla säärystimillä. Pienempien varusteiden kuljetukseen käytettiin knapsack-reppua, joka oli valmistettu karvapinta päällepäin olevasta naudan nahasta. Repun päällä oli paikka kenttäpakille. Asustaan johtuen heidät tunnettiin laajalti “Vihreätakkeina”. Sodan loppuvaiheissa vihollisen oli kuultu usein huutavan heidät nähdessään: “Tuolta tulevat taas ne pirut isoine hattuineen ja lyhyine kivääreineen!”


Sharps cal .52 paperipatruunakivääri mallia 1859 oli aikansa kalleimpia käsiaseita. Se maksoi $35 – $42 kappaleelta, kun jalkaväen perusaseena käytetyn Springfield kiväärin hinta oli $12. Tarinan mukaan Presidentti Lincolnin henkilökohtaisen määräyksen jälkeen sharpshootersit saivat tarpeeksi Sharpseja käyttöönsä.


Sodan alussa aseistus oli kirjavampaa ja käytössä oli paljon Colt revolverikiväärejä. Niillä pystyi ampumaan nopeaan tahtiin viisi laukausta, mutta haittapuolena oli tukikäden tarkka sijainti ammuttaessa. Revolverityyliin roiskeet saattoivat vahingoittaa liian kauas eteen vietyä tukikättä. Samoin saattoi tapahtua rullassa usean patruunapesän yhtäaikainen syttyminen.

Sharps-kiväärit olivat toimintavarmoja, tarkkoja ja nopeita. Tottunut ampuja pystyi ampumaan Sharpsilla kymmenen laukausta minuutissa, kun vastaavasti suustaladattavalla Springfield -kiväärillä hyvä ampuja pystyi kolmeen laukaukseen minuutissa. Sharps-kiväärissä on takatähtäin asetettavissa 800 jaardin etäisyydelle. Kerrotaan erään taitavan tarkka-ampujan tehneen puisen lisäosan tähtäimeen ja pudottaneen Etelävaltioiden viestimiehen tornistaan 1500 jaardin matkalta.


Tarkka-ampujilla oli käytössään myös James 1860-kiväärejä. Niitä valmisti Morgan James Uticasta, New Yorkista. Ne olivat pienempi kaliiperisia (.45) kuin Sharpsit, mutta ne oli varustettu neljä – seitsemän kertaa suurentavilla koko piipun mittaisilla tähtäinkaukoputkilla. Aikansa kiikarikiväärejä siis, vaikka tähtäinristikkoa niissa ei ollutkaan. Aseet olivat tarkkoja pitkälle matkalle, mutta suustaladattavina ne eivät olleet nopean toiminnan aseita, kuten Sharpsit.


Sodan loppupuolella Helmikuussa 1865 SharpShootersit koottiin yhteen ja vapautettiin palveluksesta tai sulautettiin jalkaväkeen. Tuohon mennessä he olivat osallistuneet 65 taisteluun, näistä tunnetuimpina mm. South Mountain, Antietam, Chancellorsville ja Gettysburg. Monella muulla rykmentillä ei liene niin monta monumenttia Gettysburgissa, kuin Berdanin US SharpShooterseilla.