Henry-kivääri 1860

New Yorklaisen Walter Huntin kehittelemä ja patentoima Rocket Ball-ammuksia käyttävä erikoinen Volitional Repeater-kivääri voidaan katsoa villin lännen vipulukkokiväärin esi-isäksi.

Huntin ase ei koskaan päässyt tuotantoon saakka, mutta hänen ideaansa lähti jalostamaan aseseppä Lewis Jennings. Hän patentoi parannellun version aseesta 1849. Jenningsin kiväärejä valmistettiin vuodesta 1850 vuoteen 1852 vain noin 100 kappaletta. Liian monimutkaisina, rumina ja alitehoisina ne eivät olleet kaupallinen menestys.

Tästä jatkoivat kaverit nimeltään Horace Smith ja D.B. Wesson. He perustivat yhtiön nimeltä Smith & Wesson, joka myöhemmin vaihtui Volcanic Repeating Arms Co:ksi. Ensimmäiset Jenningsin tekniikkaan perustuneet Volcanicin vipulukkoaseet olivat pistooleita kaliibereissa .30 ja .38. Ne olivat edelläkävijöitä sekä Winchester-kivääreille, että Smith & Wesson-käsiaseille.

Volcanicin pistoolien ja kiväärien myynti kuitenkin kangerteli ja yhtiö paini velkojensa kanssa. Vuonna 1857 paitatehtailija Oliver F. Winchester hankki yhtiön osake-enemmistön. Hänestä tuli Volcanic Repeating Armsin johtaja, patenttien omistaja, suurin osakkeenomistaja ja varainhoitaja.

Winchester muutti tehtaan New Haveniin ja samalla myös yhtiön nimi vahtui New Haven Arms Co:ksi. Samaan aikaan Horace Smith ja D.B. Wesson vetäytyivät oman yrityksensä pariin revolvereita suunnittelemaan. Tilalle tuli mies nimeltä B. Tyler Henry, joka lähti Volcanicin pohjalta kehittelemään uutta vipulukkokivääriä.

Lokakuussa 1860 hän sai patentin kivääriinsä, jonka muutokset edeltäjäänsä nähden olivat niin merkittäviä, että ase nimettiin keksijänsä mukaan Henry-kivääriksi ja sitä varten kehitetyn messinkisen reunasytytyspatruunan kantaan pantiin H-kirjain keksijänsä kunniaksi. Ensimmäiset Henry-kiväärit olivat .44-kaliiberisia. Patruunat oli varustettu 216-grainisella luodilla ja 26 grainilla mustaruutia.

Tuona aikana, jolloin kiväärit olivat suustaladattavia nallilukkoaseita ampumanopeudeltaan noin 4-5 laukausta minuutissa tuli yhtäkkiä kivääri, johon ampuja pystyi lataamaan 15 patruunaa putkimakasiiniin ja yhden vielä patruunapesään. Patruunan syöttö tapahtui vipua kääntämällä, minkä jälkeen ase voitiin laukaista, uuden patruunan syöttö vipua kääntämällä, laukaus ja niin edelleen. Henryä mainostettiin “maailman tehokkaimpana aseena” ja tällä kiväärillä varustettua ampujaa “ei kukaan pystynyt voittamaan”.

Ylivertaisista ominaisuuksistaan huolimatta Henry-kivääri ei aluksi ollut mikään myyntimenestys. Hallitus ei ollut kiinnostunut ja armeijakin karsasti tätä uutta keksintöä pitäen kertalaukauskiväärejä luotettavampina ja tarpeeksi nopeina.

Edes sisällissodan alkaminen ei tuonut asiaan muutosta. Ensimmäisenä sotavuonna 1861 tehtaalta lähti alle 30 asetta. Vasta seuraavana vuonna tuotanto ja myynti lähtivät kasvuun. Vaikka armeija ei lämmennytkään tälle uudelle aseelle, joukot siellä täällä hankkivat kuitenkin Henryjä käyttöönsä. Kiväärien suosio kasvoi sitä mukaa kun rintamalta kuultiin juttuja niiden ylivoimaisuudesta verrattuna kertalaukeaviin kivääreihin.

Yhteensä Henryjä valmistettiin noin 13 000 kappaletta, joista jopa 10 000 arvellaan ehtineen toimia sotakäytössä. Lähestulkoon kaikki Henryt olivat Pohjoisvaltioiden käytössä, sillä Oliver Winchester ei sallinut aseitaan myytävän Konfederaattimielisille.

Ensimmäiset 400 Henryä olivat teräsrunkoisia aseita. Niistä, kuten ensimmäisistä messinkirunkoisistakin Henryistä puuttuu latausvivun tukkiin lukitseva mekanismi. Se tuli aseisiin vasta sarjanumeron ollessa 2500 tienoilla. Messinkirunkoisista poiketen teräsrunkoisissa kivääreissä ei myöskään tiedetä olleen kaiverruksia.

Sisällissodan jälkeen 1865 länsi oli vielä nuori. Vaarallista intiaanien asuttamaa erämaata lähdettiin valloittamaan rohkeasti, mutta ei aseitta. Kivääreistä mukana kulki usein Henry ja käsiaseista suosituimpia ennen Colt Peacemakerin markkinoille tuloa1873 olivat Coltin nallilukkorevolverit Army ja Navy. Peacemakerin uudet ratkaisut, patruuna-aseen helppokäyttöisyys ja nopea ladattavuus syrjäyttivät pian nallillukkorevolverit. Henryn perusratkaisut sen sijaan säilyivät pitkään lähes samanlaisina kokien vain hienoisia parannuksia tulevissa vipulukkokiväärimalleissa.

Henry-kivääristä tuli niin suosittu, että yhtiön nimi vaihtui Henry Repeating Rifle Co:ksi, mutta vain hetkeksi. Vuonna 1866 markkinoille tulleen Henryn seuraajan, New Improved Henryn, joka tunnetaan myös nimellä Yellowboy, myötä yhtiön nimi vaihtui jälleen. Nyt siitä tuli Winchester Repeating Arms Co. Henryn tekniikkaan perustunutta Winchester model 1866 Yellowboyta valmistettiin aina vuoteen 1898 saakka, vaikka rinnalle tulikin useita uudempia ja modernimpia vipulukkokivääreitä